Ark­kiat­ri Risto Pel­ko­nen: Lasku kuuluu kai­kil­le

Sopu sairaanhoitajien palkoista tuli kunnille kalliiksi. Kustannukset ovat suuret, mutta lasku kuuluu kaikille. Siksi veroja pitää korottaa eikä palvelumaksuja. Näin totesi Kalevalle arkkiatri Risto Pelkonen hoitajien ja kuntatyönantajan palkkasovun jälkeisenä aamuna.

Sopu sairaanhoitajien palkoista tuli kunnille kalliiksi. Kustannukset ovat suuret, mutta lasku kuuluu kaikille. Siksi veroja pitää korottaa eikä palvelumaksuja. Näin totesi

arkkiatri Risto Pelkonen hoitajien ja kuntatyönantajan palkkasovun jälkeisenä aamuna.

Pelkonen muistuttaa, että asiakaspalvelumaksut ovat Suomessa jo nyt EU-maiden suurimpia. Maksut kohdistuvat ennen kaikkea huonokuntoisiin ja pienituloisiin.

"Pienituloisella terveydenhuoltomenot saattavat olla jopa 40 prosenttia koko kotitaloudesta. Lisäksi pienituloiset ovat kaikkein sairaimpia ja tarvitsevat palveluja useimmin", Pelkonen perustelee.

Reiluinta olisi Pelkosen mielestä, jos valtio ja kunnat voisivat sopia keskenään, mikä on oikeudenmukainen suhde kustannusten jaossa. Verovaroin ne täytyy joka tapauksessa kerätä.

Pelkonen miettii, ovatko suomalaiset todella valmiita maksamaan lisää säilyttääkseen palvelut. Kyselyjen perusteella kansalaiset toivovat, että julkinen palvelujärjestelmä säilyy ja ovat valmiita maksamaan enemmän veroja, jotta se olisi mahdollista. Käytännössä veronkorotus voi kuitenkin olla aika kova paikka monelle.

"Joka tapauksessa kansalaiset ovat valmiita maksamaan enemmän sillä ehdolla, että kaikki osallistuvat maksuihin, eivätkä vain sairaat", hän kiteyttää.



Vahingot ovat korjattavissa


Vaikka terveydenhuollon palvelu yskähti, korvaamatonta vahinkoa ei Pelkosen mielestä ehtinyt Tehy-kiistassa tapahtua. Nyt olisi tärkeintä, että terveydenhuollon suhteet työpaikoilla korjaantuvat.

Kansalaisten ja demokratian kannalta hyvä puoli prosessissa on se, että näinkin hankala asia saatiin hoidetuksi. Toisaalta monet ajattelivat, että onko oikein, että tällainen avainryhmä käyttää omien etujensa vuoksi näin järeätä keinoa.

"Minusta tämä on vaarallinen tie. Jatkossa elintärkeitä ryhmiä aletaan varmasti rajata työtaistelun ulkopuolelle", Pelkonen toteaa.

Kukaan ei tiedä lopputulosta Tehyn sopimuskauden jälkeen neljän vuoden kuluttua. Laskutavasta riippuu, minkälaisia oletusarvoja esitetään ja mitkä ovat toiveet. Kunnallinen työnantaja laskee sen vähän eri tavalla kuin Tehy. Pelkonen ei ota kantaa siihen, mikä on oikea laskutapa. Hän on kuitenkin varma siitä, että tämä on kaiken kaikkiaan Tehylle hyvä sopimus. Ketään ei huijattu.

"Miksi tämä on vain Tehyn sopimus johtuu siitä, että muut hoitoalat ovat jo tehneet oman sopimuksensa. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu kahden vuoden kuluttua, kun sopimus menee umpeen. Kun samasta työstä on maksettava sama palkka, niin kyllähän tämä tarttuu muuallekin, mutta ei ensimmäisen kahden vuoden aikana", Pelkonen muistuttaa.



Pitkät piinaviikot


Sovittelulautakuntaa viisi raskasta viikkoa vetänyt arkkiatri Pelkonen istuu kauniissa kodissaan Kauniaisissa helpottuneen oloisena. Väsymyksestä ei näy merkkiäkään, vaikka yömyöhään kestäneet istunnot venyivät pahimmillaan kaksitoistatuntisiksi.

Ylimääräisiä piristeitä Pelkonen ei tarvinnut. Hermopaine oli kova ja pulssi sen verran koholla, ettei lepääminen käynyt edes mielessä. Yhdessä vaiheessa pitkän istunnon jälkeen epäonnistuminen oli hilkulla.

"Silloin ajattelin, että tämä on kyllä suurin pettymys, mitä olen ikinä työelämässäni kokenut", arkkiatri muistelee. Epäuskon hetki ei kuitenkaan kestänyt pitkään.

"Siihenkin jäi pieni toivon kipinä ja ajattelin, että ehkä se on juuri se kipinä, joka tähän tarvitaan."

Poliittinen kohu ei sovittelulautakuntaan vaikuttanut. Potilasturvalaista tai moraalikysymyksistä ei Pelkosen mukaan keskusteltu lainkaan. Välillä keskustelu juuttui. Silloin ongelma nostettiin hautumaan ja otettiin esille joku toinen asia. Hyllytetty aihe nousi myöhemmin esille uudessa yhteydessä ja asioita nivottiin taas yhteen. Vaikka työ oli luovaa, niin Pelkonen ei omien sanojensa mukaan nauttinut siitä hetkeäkään.

"Olin hyvin ahdistunut ja koin, että osittain myös minusta riippuu, päästäänkö sopuun. Minulle olisi ollut suunnaton pettymys, jos tässä olisi epäonnistuttu."

Ilmoita asiavirheestä