Helsingin Senaatintorin komeus tiedetään ympäri Suomea, mutta tietääkö edes moni raahelainen, että Raahen Pekkatori on Senaatintorin jälkeen Suomen asemakaavahistoriallisesti arvokkain tori?
Raahe on myös niitä harvoja paikkoja, joissa voi yhä nähdä vilauksen siitä, miten asuttiin satoja vuosia sitten. Arvokkaita vanhoja rakennuksia on toki säilynyt muissakin kaupungeissa, mutta Raahessa on jäänyt jäljelle kokonainen vanha kaupunginosa, joka käsittää 25 hehtaaria ja useita kortteleita, huomauttaa eläkkeellä oleva kaupunginarkkitehti Hilkka Aaltonen.
Aaltosella on perspektiiviä vanhan kaupungin suhteen, sillä virkaan tulostaan vuonna 1975 saakka hän toimi aktiivisesti vanhan kaupungin suojelun hyväksi. Tästä hänet myös palkittiin Oulun läänin taidemitalilla vuonna 1998.
"Kun näin suuri alue on jäänyt jäljelle, se tarkoittaa, että talojen lisäksi on säilynyt myös ympäristöä. On Pekkatorin ympäristö, kirkkoaukio, vanha rantatori. Itse pidän tärkeänä myös Saaristokadun ja Reiponkadun merimies- ja käsityöläistalojen alueita. On hienoa, että jäljellä on vanhaa liikekeskustaa, porvaristaloja sekä käsityöläisten ja merimiesten pieniä taloja. Alue on läpileikkaus vanhasta Raahesta."
Poikkeuksellista Raahessa ovat myös torit. Nykyinen Myhrbergin puisto on peräisin 1600-luvulta, eikä sen ajan toreja ole Raahen lisäksi kuin Naantalissa ja Kristiinankaupungissa. Kirkkoaukio on puolestaan 1700-luvulta ja 1800-luvun alun Pekkatori renessanssin ihanteiden mukaisine umpinaisine kulmineen ja samanaikaisine rakennuksineen on harvinaisuus koko maailmassa.
Suojelu otettiin hyvin vastaan
Kun Rautaruukki tuli Raaheen 1960-luvulla tuoden mukanaan huomattavan väestönlisäyksen, oli vanha kaupunki vaarassa. Kaupunkiin laadittiin ensimmäinen yleiskaava, sillä uudet asukkaat tarvitsivat asuntoja. Jo tuolloin tehtiin kuitenkin myös niin sanottu saneerauskaava, jossa joitakin ruutukaava-alueen pohjoisen puolen, eli vanhimman Raahen rakennuksia suojeltiin.
Saneerauskaava sisälsi kuitenkin myös uudisrakentamista ja vanhan kaupungin alueelle kaavoitettiin sekä kerrostaloja että rivitaloja. Jos ne olisivat toteutuneet, olisi suurin osa alueesta tuhoutunut.
"Tuolloin vanhan kaupungin pelasti se, että Raahella oli runsaasti kaupungin perustamisen aikaan saatuja lahjoitusmaita, joten ruutukaavakaupungin ulkopuolelle pystyttiin kaavoittamaan kokonaisia uusia kaupunginosia. Myöskin ne rakennusmassat, joita vanhaan kaupunkiin oli kaavoitettu olivat niin suuria, että rakennuttajan olisi pitänyt ostaa tontteja monilta omistajilta. Se teki rakentamisen lähes mahdottomaksi."
Vuonna 1977 tehtiin päätös suojella ruutukaava-alueen Koulukadun pohjoispuoleinen osa ja Hilkka Aaltonen alkoi laatia suojelukaavaa. Talonomistajat ottivat suojelun vastaan hyvin. Yhtäkään valitusta ei tullut.
"Silloin tuntui kauhealta, kun täysin ulkopuoliset tulivat sanomaan, että katerpillari vain töihin. Siellähän oli ihmisten koteja!"
Suojelupäätöksen vastaanotto oli suorastaan dramaattinen. Siihen asti talonomistajat olivat pelänneet joutuvansa myymään tonttinsa, eikä taloja ollut laajemmin korjattu. Päätöksen jälkeen parin vuoden sisällä korjattiin noin sata taloa.
Tarve uudelle suojelukaavalle
Eläköitymisestään vuonna 2000 saakka Hilkka Aaltonen on pitänyt matalaa profiilia ja pysynyt tiukasti poissa julkisuudesta. Silti hän kantaa yhä huolta vanhasta kaupungista. Hänen mukaansa alue tarvitsisi ehdottomasti nykyaikaisen suojelukaavan, jossa tonttien rakennusoikeutta pudotettaisiin ja pyrittäisiin suojelemaan arvokkaita pihaympäristöjä.
"Kaavassahan ei ole yhtään ehdotonta suojelumerkintää, joten uudisrakentamista tapahtuu. Se pitäisi tehdä taidolla ympäristöön sopiviksi. Nyt siitä on paikoin lipsuttu."
Aaltonen kertoo huomanneensa, ettei talon purkamista tai säilyttämistä välttämättä ratkaise talon kunto, vaan omistajan asenne. Jotkut korjaavat lähestulkoon purkukunnossa olevan talon, jotkut taas haluavat asua vanhassa paikassa, mutta uudessa rakennuksessa, joten hyväkuntoisempiakin taloja on menetetty.
Raahe-opistossa on meneillään elämää vanhassa Raahessa valottava luentosarja. Tiistaina 4. huhtikuuta on vuorossa filosofian maisteri Eija Turusen esitelmä Anna ja Hanna - kaksi entisajan naiskohtaloa Raahessa. Merikadun koulun auditoriossa kello 18.