Suuresta järkytyksestä ja surusta toipuminen vie aikansa, mutta suurin osa ihmisistä selviää kriisistä takaisin arkeen. Normaalielämän rutiineihin kannattaakin jaksamisensa mukaan yrittää palata, muistuttaa vastaava kriisityöntekijä Pirjo-Riitta Liimatainen Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksesta.
-- On tärkeää, ettei eristäydy eikä esimerkiksi jää koulusta pois. Kaikki päivittäiset, arkiset rutiinit tukevat selviytymistä, Liimatainen toteaa.
Jokelan tragedian kokeneista suuri osa on kouluikäisiä nuoria. Liimataisen mukaan vanhempien ja muiden aikuisten tuki on heidän toipumiselleen ratkaisevan tärkeää.
Toipuminen vie jokaisella aikansa
Mielenterveystyön ammattilainen muistuttaa, että jokainen ihminen reagoi järkytykseen omalla tavallaan. Yksilöllistä on myös se, kuinka paljon asiasta toipumiseen tarvitaan aikaa.
Kovimmin tragedia koskettaa niitä, jotka ovat menettäneet läheisen ihmisen. Keskusrikospoliisin uhrintunnistusryhmässä pappina työskentelevä kirkkoherra Kaj Engström toteaa, että ensi vaiheessa kaikille omaisille on suositeltu kriisiterapiaa.
Myös viikon tai kahden sairausloma on tarpeen.
-- Kriisiterapia on ratkaisevaa, ja siihen on ryhdyttävä heti, Engström painottaa.
Myös menetetyn läheisen hautajaiset ovat yksi askel eteenpäin surusta toipumisessa.
Ammattiapua ahdistukseen
Pirjo-Riitta Liimataisen mukaan suurin osa heistä, joita tragedia on koskettanut, pääsee pahimman järkytyksen yli muutamien viikkojen aikana.
Jotkut kuitenkin tarvitsevat enemmän aikaa ja mahdollisesti ammattiauttajien tukea. Liimataisen mukaan nuoren kannattaa hakea apua, jos hän kärsii esimerkiksi uni- ja keskittymisvaikeuksista tai kokee kouluun palaamisen voimakkaasti ahdistavaksi.
Ammattiapua on tarjolla paitsi kriisivaiheessa, myös sen jälkeen. Liimataisen mukaan myös Suomen Mielenterveysseuralla on valmius pitkäaikaisen terapia-avun tarjoamiseen. Tukea ovat niin ikään järjestäneet muun muassa Tuusulan kunta sekä seurakunnat.
Useimmat pääsevät normaalielämään Lohdullinen viesti ammattiauttajilla on se, että kriisistä on mahdollista selviytyä. Engströmin mukaan toipumisessa auttaa myös mietitty, henkilökohtainen maailmankatsomus -- riippumatta siitä, onko se jollain tavalla uskonnollinen tai ei.
-- Sisäistetty vakaumus auttaa ihmistä asettamaan asioita mittasuhteisiinsa ja löytämään vähitellen jonkinlaisen toivon kipinänkin, Engström sanoo.
Koettu järkytys ei unohdu koskaan, mutta useimpien kohdalla arki koulussa, työssä ja kotona palautuu vähitellen normaaliksi. Engström painottaa, että mitään selkeää kalenterissa mitattavaa aikaa tämän prosessin kestolle ei voida sanoa.
-- Ihmisen sisällä olevat parantavat voimat ovat kuitenkin ihmeellisiä. Etenkin tuetusti ihmisen on mahdollista palata normaaliin elämään, toteaa Engström.
-- Pohjalla mielessä on tietenkin suru, mutta vähitellen se painuu muistoiksi ja myös kiitollisuudeksi yhteisestä elämänajasta, joka menetetyn läheisen kanssa on saatu viettää.