Suunnistus
Oulurastit
Oulu Onneksi räntäsade loppui. Tämä on 32. kevät peräjälkeen, kun suunnistajat kaikista ilmansuunnista hiippailevat talviteloiltaan näkösälle, ja sen kunniaksi tarvitaan tujaus kevätaurinkoa. Yhdellä on spanielinluttana hihnassa, toinen on ottanut lapset mukaan, kolmas näkyy suunnistaneen ikänsä, neljännellä ja viidennellä on hiihtoseuran verkkatakit, kuudes ja seitsemäs vaikuttavat naapurinrouvilta iltalenkillä. Ostavat kartan ja vuokraavat Emitin, painavat hetkeksi nenän kiinni karttaan ja katoavat tien yli puistoon.
Ollaan Karjasillan koulun urheilukentällä, ihan siinä Höyhtyä grillin takapihalla, aloittamassa vuoden ensimmäistä Oulurastit-tapahtumaa. Siis ei kilpailua, korostaa Keijo Ruotsalainen, OYUS:n mies, joka on toiminut Oulurasti-koordinaattorina puolenkymmentä vuotta.
"Aikaa otetaan, mutta tämä on kaikille tarkoitettu tervehenkinen kuntoilutapahtuma", hän sanoo.
Tänään kaupunkisuunnistetaan Karjasillan ja Höyhtyän puistoissa ja pyöräteillä, mutta pian jo ollaan Muhosjoen varressa, Iin metsissä, Limingan lakeuksilla. Kunhan lumet lähtevät ja maasto vähän kuivuu. Syksyllä palataan Ainolan puistoon. Parisenkymmentä Oulun seudun suunnistusseuraa isännöi Oulurasteja vuorollaan.
Tänään suunnistajia tulee 150-200, koska kaikki eivät vielä ole heränneet talvihorroksestaan. Mutta kun kesä on kuumimmillaan, Ruotsalainen ja kumppanit saavat laskea jopa kolmeen sataan. Pelkän puskaradion voimin.
2000-luvun Oulurastit on menestys.
"Vaihtuvuus on suurta, yhteensä ihmisiä käy tuhansia. Viime kesän aikana 9 000-10 000", hän sanoo.
Vaikka on niitäkin, joiden kesän ennätykseksi kirjataan 41 kertaa 44:stä mahdollisesta.
"Ihan kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Varsinkin nuoria aikuisia, vähän yli kolmekymppisiä, jotka ovat löytäneet tästä arkipäivän extremelajin."
Ja perheitä, sillä tämä on perhelaji. Suunnistajat pariutuvat keskenään, ja heidän lapsistaan kasvaa uusia suunnistajia.
Holmat Kempeleestä ovat yksi niistä perheistä, joista on tullut suunnistajia vasta Oulurasteissa. Siis noista neljästä, jotka tutkivat karttoja päät yhdessä keskellä kenttää.
Vuosi sitten isä Erkki osallistui Oulurasteille kaveriporukalla. Sitten innostui mukaan ensin äiti Kaisu ja sitten lapsetkin halusivat mukaan, Essi ja Santeri. Ja nyt ne hyppivät tasakäpälää ja vaativat päästä pitemmälle radalle.
Suunnistuskärpänen puraisi palasen.
"Oltaisiinko käyty viime kesänä 30 kertaa", Erkki Holmaa naurattaa.
"Se on se luonnossa liikkuminen", Kaisu Holma selittää.
"Ja juokseminen sujuu suunnistaessa kuin itsestään. Rastien välillä matkat eivät tunnu läheskään niin pitkiltä."
Siinä sen salaisuus.
Kentän laidalla järjestysvuorossa olevan Pohjantähden väki miehittää pakettiauton viereen nostettua pöytää ja kuomuperäkärryä, kätevästi liikuteltavaa Oulurastiyksikköä Emit-kortteineen ja -pukkeineen, virtalähteineen ja liikennemerkkeineen päivineen.
"Nyt seuraa Oulun kaupungin kehumistuokio", Keijo Ruotsalainen varoittaa.
"Kaupunki on rahoittanut seuroille järjestelyissä tarvittavat välineet. Se on harvinainen panostus."
Kaupunki saa rahojensa vastineeksi massojen liikutusta, seurat käyttävät tapahtumien tuoton kalliiseen karttojen tekoon ja toimintansa rahoitukseen. Seurasta Oulurastit työllistää kerralla 7-8 vapaaehtoista.
Oulurasteille voi tulla sekin onneton, joka on suunnistanut viimeksi koulussa - ja silloinkin vain siksi, että oli pakko. Tosin siinä tapauksessa kannattaa ehkä pyytää joku kokeneempi kaveriksi, Keijo Ruotsalainen sanoo.
Näppituntuman mukaan pohjoissuomalaiset kuitenkin osaavat yhä suunnistaa, myös lapset.
"Kouluissa suunnistus on syyslaji, ja minä kyllä siirtäisin sen kylmästä ja pimeästä kevääseen", Ruotsalainen huomauttaa.
Miehen muistissa ei ole, että kukaan olisi koskaan mennyt hukkaan Oulurasteilla. Tai ainakaan jäänyt löytymättä.
Seuraavat Oulurastit torstaina 29. huhtikuuta Linnanmaalla.