Ryhmät Axel 1 ja Axel 2 viettävät kuusi kertaa viikossa viidestä seitsemään tuntia jäällä.
Oulun Luistelukerhon valmentaja Maria Isokoski kertoo, että ryhmän tytöt ovat luistelleet vakavasti jo noin viisi vuotta.
Pelkät luisteluharjoitukset eivät yksistään riitä, sillä tunnin harjoittelun jälkeen tehdään vielä viikoittaiset oheisharjoitukset, jotka tukevat luistelua.
Ryhmässä on 9-12-vuotiaita tyttöjä. "Ryhmät jaetaan tässä vaiheessa tason, ei iän perusteella, Isokoski kertoo.
Joka kevät suoritetaan karsinnat, joista noin 14 tyttöä nostetaan luistelukouluun.
Poissaolon syyksi riittää ainoastaan sairaus. "Silti nytkin ryhmästä puuttuu seitsemän luistelijaa, sillä kaikki eivät aina jaksa koulupäivän jälkeen harjoituksiin", Isokoski sanoo.
"Koulun kanssa tehdään paljon yhteistyötä. Opettajien kanssa sovitaan ylimääräisistä tehtävistä tunneilta poissaolojen korvauksina", Isokoski kertoo.
Suorittaminen vie
ilon harrastuksesta
Isokoski kertoo, että mukaan mahtuu myös suorittajia. "Sellaisen huomaa nopeasti. Lapselta puuttuu motivaatio, iloisuus katoaa, lapsi ole jäällä läsnä eikä saa siellä oikein mitään aikaiseksi."
"Yleensä lapsi haluaa lopettaa harrastuksen, kun siitä tulee enemmän vanhempien harrastus kuin oma", Isokoski toteaa.
9-vuotias Veronica Loujina ja 10-vuotias Emilia Kukkohovi aloittivat luistelun äitiensä innostamana.
Tytöt kertovat aikaa jäävän myös muille harrastuksille ja kavereiden kanssa oleiluun.
Joskus harjoittelemaan lähteminen väsyttää. "Tiistaiaamuisin meillä on harkat kello 7.00 ja se väsyttää joskus. Mutta kun sinne jaksaa lähteä, niin aina siellä on kivaa", Wilma Vierimaa toteaa.
Suomalaisnuoret
ovat uupuneita
Mannerheimin lastensuojeluliitossa nuorten suorittaminen on huomattu.
"Lasten- ja nuortenpuhelimessa näkyy selvästi nuorten uupumus. Lapsilla on liikaa kaikkea tekemistä ja heihin kohdistuu liikaa vaatimuksia", kertoo MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Anne Ryhänen.
Ryhänen sanoo, että aikuisten tehtävä on painottaa lapsille, että olet hyvä ihan sellaisenaan, vaikka et joka ilta harrasta ja suorita tai saa joka kokeesta kymppiä. "Meidän nuoret soittajamme kohdistavat itseensä liikaa vaatimuksia. Kaikessa pitäisi menestyä ja pärjätä."
Ryhänen kertoo nuorten soittajien pohtivan jo yläkouluiässä, että pitäisi osata valita oikea elämänsuunta, jotta tulevaisuudessa olisi enemmän mahdollisuuksia.
"Aikuisten tehtävä on rajoittaa lasten harrastusten määrää. Lapsi reagoi ympäristön paineisiin ja odotuksiin", Ryhänen sanoo.
Samaa mieltä on MLL:n nuorisotyön päällikkö Juuso Peura.
"Vanhempien esimerkki näkyy hyvässä ja huonossa. Vanhempien ja harrastusten järjestäjien yhteinen asia on tasapainottaa aika nuoren koulunkäynnin, harrastusten ja vapaa-ajan välillä.
Arkinen yhdessäolo
on tärkeää
Peuran mielestä vanhemmille ja vauvaikäisille suunnattujen harrastusten suosio viestii myös siitä, että arkiseen yhdessäoloon ei enää luoteta.
"Varmasti ne lisäävät vanhempien ja lasten vuorovaikutusta, mutta hienoa olisi, jos vanhempi harrastaisi lapsen kanssa myös hänen ollessaan 8-vuotias. Harrastukset muuttuvat varhain yksilösuorittamiseksi", Peura harmittelee.
Peuran mukaan lasten kasvaessa kouluikäiseksi vanhempien omat harrastukset menevät helposti yhteisen ajan yläpuolelle ja jokainen perheenjäsen suorittaa omia tekemisiään ja toteuttaa omaa itseään. "Arjen aikataulusta olisi hyvä varata aikaa myös vapaalle olemiselle ja akkujen lataamiselle", Peura ehdottaa.
Yksikin harrastus voi viedä kilpatasolla hyvin paljon nuoren aikaa", toteaa Peura.