Toinen maailmansota on loitonnut niin etäälle historiaan, että arkeologit alkavat innostua sen jättämistä jäänteistä. Inarissa on viikon ajan pöllytetty ensitomuja saksalaisten perustaman vankileirin yltä, mutta jatkossa aiotaan leirin ankeaa arkea kaivaa toden teolla esiin.
"Arkeologit eivät toistaiseksi ole tutkineet Suomessa olleita vankileirejä juuri lainkaan, ja kansainvälisestikin niiden jäänteitä on kaivettu hyvin vähän", sanoo Inarin hanketta johtava assistentti Oula Seitsonen Helsingin yliopistosta.
Leireistä tiedetään niukasti. Saksalaisten ylläpitämät vankileirit olivat pääosin Lapissa, jossa niitä oli kaikkiaan satakunta - Inarissa kolmisenkymmentä. Leireihin oli koottu yhteensä noin 30 000 sotavankia.
Inarista Karigasniemelle johtavan tien varressa lepäävät Peltojoen leirin jääneet. Ne ovat lyhyen kaivausjakson aikana ehtineet kertoa yhden syyn, miksi tietoa on niin vähän.
"Kaikki on poltettu saksalaisella tehokkuudella. Yhdestä roskakuopasta löytyi useita pahoin palaneita mappien selkämyksiä. Asiakirjat samoin kuin koko tukikohta tuhottiin ilmeisesti syksyllä 1944", Seitsonen arvioi.
Kaikki ei pala
Seitsonen harmittelee, ettei kaivauksissa paljastunut vielä vankeihin tai heidän oloihinsa liittyviä esineitä. Hän kuitenkin korostaa, että nyt vasta selvitettiin, kannattaako leirin tarkempi tutkinta avata. Kuulemma kannattaa.
Tuli ei pysty kaikkeen. Esiin pulpahti esimerkiksi pino suksisiteitä ja osittain sulaneita naulamöykkyjä, kun kokonaisia naulalaatikoita oli yritetty polttaa.
Seitsosen mukaan jatkossa yritetään saada jonkinlainen käsitys siitä, millaiset palvelus- ja elinolot työleirin vangeilla olivat. Alueella oli merkkejä muun muassa telttapaikoista, joiden avaaminen vaatii enemmän aikaa.
"Ei ole poissuljettua, etteikö myös teloituspaikkoja löytyisi. Alueen ihmisten mukaan tie on rakennettu venäläisten sotavankien päälle. Paikallinen asukas on pikkupoikana nähnyt yhden teloituksen. Vartijan ampuma vanki sotkettiin tien perustaan", Seitsonen kertoo.