Historiasta kiinnostuneet pääsevät tarttumaan yhä useammin kaivauslastaan eri puolilla Suomea, sillä arkeologiset yleisökaivaukset ovat lisääntyneet 90-luvulta lähtien.
- Vielä 80-luvulla yleisökaivaukset eivät olleet yleisiä, sillä niitä taisi koko vuosikymmenen aikana olla alle puolenkymmentä. Mutta 90-luvulla harrastaja-arkeologia ryöstäytyi buumiksi. Harrastajien määrän ja alan yhdistysten nousun myötä myös ammattiarkeologit innostuivat yhteistyöstä harrastajien kanssa, kertoo tutkija ja arkeologi Leena Lehtinen, joka johtaa arkeologista näyttely- ja toimintakeskus Kierikkiä Yli-Iissä.
Kierikissä järjestettiin ensimmäiset yleisökaivaukset tänä kesänä suuren kysynnän vuoksi.
Myös Museovirasto ottaa joillekin kaivauksille vapaaehtoisia. Etusija on kuitenkin arkeologiasta valmistuneilla tai sitä opiskelevilla.
2000-luvulla Museovirasto alkoi mainostaa muutamia yleisökaivauskohteitaan.
- Olemme vasta muutaman vuoden ajan järjestäneet varta vasten harrastajille suunnattuja kaivauksia. Ne ovat olleet hyvin suosittuja, jo talvella kysellään niiden perään, kertoo Museoviraston arkeologian osaston johtaja Leena Söyrinki-Harmo.
Ensi viikolla arkeologiasta kiinnostuneet pääsevät jo kolmatta kesää kaivamaan Laitilassa, jossa tutkimuskohteensa on viikinkiaikainen polttokalmisto.
Satoja arkeologian harrastajia
Lehtisen mukaan yleisökaivaukset alkoivat ensimmäisenä Britanniassa 60-70-luvuilla. josta traditio levisi Suomeen. 90-luvulla kansalaisopistot ja kesäyliopistot alkoivat järjestää kursseja ja yleisökaivauksia arkeologiasta kiinnostuneille.
Harrastajamäärien kasvaessa perustettiin alueellisia harrastajaseuroja. Suurin alueyhdistys on Uudenmaan Ango, johon kuuluu 160 jäsentä.
- Arvelisin Suomessa olevan arkeologiaharrastajia noin 600-700, sanoo Lehtinen.
Alan harrastajat kokoontuvat kerran vuodessa yhteen vaihtamaan kokemuksiaan, kuulemaan alan asiantuntijoita sekä vierailemaan historiallisissa kohteissa. Viimeksi tapaaminen järjestettiin toukokuussa Imatralla.
- Harrastelija-arkeologit ovat hyvin motivoituneita ja innokkaita ihmisiä. Osa heistä on jopa ihan puoliammattilaisia, jotka ovat kouluttaneet itseään, kertoo Lehtinen.
Harrastajilla omat nettisivut
Marjukka Mäkelä innostui arkeologiasta vuonna 1999, kun hän löysi mökiltään Ristiinasta kivikautisen ruukunpalan.
- Tuli tunne, että on pakko saada lisää tietoa. On hirveän jännittävä ajatus, että mökkialueellamme on asunut tuhansia vuosia aikaisemmin ihmisiä, hän sanoo.
Ensimmäisen löytönsä jälkeen Mäkelä on opiskellut avoimessa yliopistossa arkeologiaa sekä perustanut arkeologian harrastajien nettisivut, jotka ovat hyvin suositut harrastajien keskuudessa.
- Päivittäin arkeo.net-sivustolla käy noin 50 vierailijaa, Mäkelä laskee.
Kaivauksilla hän on ollut mukana kaksi kertaa.
- Kyllä se on aarteenetsijän vietti, joka vetää kaivauksille, hän sanoo. Viimeksi Vantaan Pyhän Laurin kirkon kaivauksilta Mäkelä löysi vanhan hopeisen rahan.
