"Pieni pakokauhu täytti mieleni, kun kuulin tästä tunnustuksesta. Ensiksi ajattelin, että täytänkö kriteerit", psykiatri ja perheterapeutti Hannu Säävälä huokaisee.
"Ja jos katson ympärilleni, niin moni ystävistäni, jolla on perhe, ansaitsisi tämän palkinnon."
Säävälä, jos kuka, on oikea mies vuoden isäksi. Hän on tehnyt mittavan uran isyyden ja miehisyyden tutkijana. Hän on ollut mukana perustamassa Suomen ensimmäistä isyysneuvolaa Ouluun 1990-luvun puolivälissä.
"Se on ollut ihanaa ja positiivista työtä. Neuvoloissa olen tavannut paljon tuoreita isiä, joille tilanne on haastava, mutta optimistinen."
Säävälä oli myös mukana kirjoittamassa isyyspakkauksen mukana jaettavaa Isän kirjaa.
"Siihen kehitimme kolme perusohjetta pienten vauvojen isille: 1. puhu vauvalle 2. katso häntä silmiin ja 3. pidä sylissä. Ei se ole tämän mutkikkaampaa, siitä se isyys lähtee", hän sanoo.
"Lisäksi on todettava, että nykyajan isissä on todella paljon hyvää. Sotien jälkeen Suomessa on tapahtunut valtava muutos. Mieskulttuuri on monipuolistunut, eivätkä isät ole niin etäisiä kuin 50 vuotta sitten."
Säävälä on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja työskentelee Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikalla, jossa hän antaa erikoislääkärinä psykoterapiaa lähinnä miespotilaille. Lisäksi hänet voi tavoittaa Oulun ensi- ja turvakodin kautta.
"Enemmistö on isiä, ja osa kärsii vakavista väkivaltaongelmista. Silloin koko perheen pitää saada apua. Vaikka lapset eivät joutuisi suoraan fyysisen väkivallan kohteeksi, niin henkiset seuraukset ovat usein suuremmat."
Kahden lapsen isänä Säävälä tietää mitä perheen arki on. Omassa isyydessään hän näkee jatkuvaa kehityskulkua.
"Ehkä yllättävintä on, että aina joudun uusien tilanteiden ja haasteiden eteen. Isyyttä ei voi kerralla oppia, vaan se jatkuu hamaan loppuun asti", hän lisää.
"Välillä arjen tiimellyksessä tuntuu, ettei kaikki mene oppikirjojen mukaan. Hihat palavat lasten kanssa, vaikka kuinka kirjoissa kehotetaan malttiin. Niistä kyllä selviää, kun on rehellinen itselleen ja osaa pyytää anteeksi."
"Jos räjähdän esimerkiksi Heikki-pojalleni, niin tavallaan minulle tulee hyvä mieli, kun hän antaa samalla mitalla takaisin. Eli oloni helpottuu, kun huomaan, etten tehnyt mitään lopullista virhettä. Anteeksiannolla ja pyytämisellä pääsee pitkälle", Hannu Säävälä kiteyttää.