Päihdeäitien kuntoutuksessa on saavutettu hyviä tuloksia intensiivisellä, pitkäkestoisella ja vapaaehtoisella osallistumisella, jossa apu tuodaan perheen kotiin. Tämä käy ilmi juuri päättyneestä päihdeäitien kuntoutusprojektista, jossa yhtenä pilottialueena on ollut Pohjois-Suomi.
"Riittävän tiheä arjessa tukeminen on erityisen tärkeää", tiivistää projektipäällikkö Eeva-Kaarina Veijalainen.
Päihdeäitien pakkohoidosta on viime aikoina puhuttu paljon. Asiaa selvittää parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön kokoama työryhmä.
Tosi-projektin tulosten perusteella tulisi kuitenkin kehittää vapaaehtoisuuteen perustuvaa kuntoutusta.
"Miten voi motivoitua muuttumaan pakon edessä? Muutoksen tarpeen pitäisi lähteä itsestä", Veijalainen sanoo.
"Pakkohoidon toteutuessa pelkona on, että äidit katoavat hoidon piiristä kokonaan", huomauttaa puolestaan johtaja Riitta Pistokoski Lapin ensi- ja turvakodista.
Veijalaisen ja Pistokosken mukaan äitien tulee voida luottaa siihen, että ongelmasta kertominen helpottaa heidän tilannettaan eikä vaikeuta sitä.
Projektiin osallistuneet painottavat, ettei päihdeongelma synny hetkessä eikä siitä parannuta hetkessä. Resursseja tulisikin kohdentaa pitkäkestoiseen kuntoutukseen.
"Ihmisillä saattaa olla monenlaisia ongelmia. Useat äidit ovat itse kaltoin kohdeltuja ja ovat jääneet lapsena vaille perusturvaa", Veijalainen kuvailee.
Hänen mukaansa päihdeongelmat ketjuuntuvat yli sukupolvien. Lisäksi samassa perheessä voi olla päihdeongelmia, masentuneisuutta, parisuhdeongelmia ja väkivaltaa.
Projektiin osallistuneista perheistä on toistaiseksi otettu huostaan kaksi lasta. Veijalaisen mukaan auttaminen ei saa loppua huostaanottoon, vaan biologisten vanhempien suhdetta lapseen tulee tukea. Samalla kuitenkin on tärkeintä taata lasten turvallisuus.
Ongelmat ratkaistaan yksi kerrallaan
Kotona tapahtuva työ sopii hyvin Lapin harvaan asutuille alueille. Perhetyöntekijä Kaisa Lamminmäki on osallistunut kotona tapahtuvaan perhetyöhön Rovaniemellä usean vuoden ajan. "Asioita ja ongelmia selvitetään yksi kerrallaan. Tärkeää on, ettei lapsi unohdu suurienkaan ongelmien keskellä", Lamminmäki kuvailee.
Lamminmäki on tehnyt kotikäyntejä yhdessä työparinsa kanssa. Projektissa on saavutettu hyviä tuloksia juuri moniammatillisella yhteistyöllä. Mukana on ollut esimerkiksi perhetyöntekijöitä, terveydenhoitajia, kätilöitä ja sosiaalityöntekijöitä.
Perhetyöntekijät pyrkivät auttamaan sekä lapsia että vanhempia.
"Yritän aina sanoa, että on viisasta pyytää apua. Kaikilla on ongelmia joskus, eikä ihmistä pitäisi leimata niiden takia", Lamminmäki sanoo.
