Asematunnelin vitriinissä jököttää yksinäinen televisio, jonka kuvassa nuori nainen katsoo suoraan kameraa kohti kuin vaatien katsekontaktia tuntemattoman kanssa. Kasvoilla lainehtivien tunnetilojen skaala on laaja, mutta yhteys katsojaan ei katkea kertaakaan. Pysäyttävä videoinstallaatio on oululaisen Sara Ahteen käsialaa, joka on palannut lähtöruutuun käytyään aikuistumassa Lontoossa.
Yli neljätoistaminuuttinen teos on itsenäinen osa Ahteen ja toisen oululaisen nuoren kuvataiteilijan Anni Kinnusen yhteistä Encounters / Kohtaamisia -videoinstallaatioprojektia. Oulun taidemuseon hallinnoimissa vitriineissä ei ole aiemmin nähty videotaidetta.
"Me lähdimme liikkeelle perusideasta, että kumpikin työstää liikkuvaa kuvaa. Asematunneli on semmoinen välitila, ettei se ole oikein kenenkään paikka, vaikka se on myös kaikkien paikka. Tila on osa taidetta, ja siinä paikassa on jotakin karua. Oli kiva lähteä leikkimään ja katsomaan, mitä se antaa, kun se ei ole mikään museotila tai galleria. Tuli mieleen, että mitä jos se taide katsoisikin siellä ihmistä", Sara sanoo.
29-vuotias Ahde palasi viime syksynä pitkän tauon jälkeen lapsuutensa maisemiin Ouluun. Puheesta kuuluu selevästi, ettei hän ole tullista tullut. Eikö murre unohtunut maailmalla?
"Ei se Lontoossa mihinkään häviä - siellä puhutaan englantia!" Sara nauraa.
"Asuntoja minulla oli kahdeksan kappaletta yhdeksän vuoden aikana. Ennen Lontoota kävin Limingan taidekoulua ja pääsin Kokkolan taidekouluun. Menin kuitenkin lomalla kavereiden perässä Lontooseen, enkä sitten tullutkaan takaisin. Ensimmäisen vuoden ajan myin kahvia kahvilassa, kunnes sain siitä tarpeekseni ja hain sitten kouluun. Siirto oli turvallinen, kun täällä oli koulupaikka odottamassa. Katsoin ensin, että tykkäänkö Lontoosta vai en."
Vuonna 2003 kuvataiteen kandidaatiksi valmistunut Ahde ehti työskennellä tunnettujen valokuvaajien avustajana, mutta päätti kuitenkin jättää lupaavasti alkaneen uran suurissa valokuvatuotannoissa.
"Lontoo on semmoinen paikka, että kun siitä on saanut tarpeekseen, niin se on kuin seinään. Niin kauan kun siellä on kivaa, siellä tosiaan on kivaa, mutta heti kun alkaa väsyttää, se muuttuu todella raskaaksi kaupungiksi elää. Arvomaailma on rankka ja raha pyörittää kaikkea. Minulla tuli ikävä oikeita arvoja, toisesta ihmisestä välittämistä ja inhimillisyyttä."
Aivan tyhjästä Sara Ahteen ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa. Oulun kaupungin kulttuurilautakunta myönsi hänelle tänä vuonna nuoren taiteilijan kannustusapurahan.
"Rahana se ei ole paljon - sillähän saa tehtyä vain 5-6 printtiä - mutta tunnustuksena se on hienoa, varsinkin kun otetaan huomioon, että olen niin vasta muuttanut takaisin. On kiva tietää, että olen oikeilla jäljillä ja että täälläkin arvostetaan."
Ahteen taide tuntuu menevän niin syvälle arjen sisään, että arki muuttuu jo outoudeksi. Teokset ovat hyvin henkilökohtaisia. Eikö pikkukaupungin ahdas ilmapiiri pelota?
"Päinvastoin, tämähän on herkullista, kun kaikkien elämät ovat täällä niin raadollisia. Touhu on mahtavan rehellistä. Se tuo pikemminkin uutta sisältöä työhöni. Ei minua koskaan ole häirinnyt se, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Teen mitä teen - jotkut tykkää, jotkut ei."
www.saraahde.com