"Tässä taisi olla retiisi. Ja tässä mustajuurta, punajuurta, pinaattia ja persiljaa", oululainen Katariina Parhi luettelee vuokrapalstansa antimia. Osa kasveista on vielä muistin varassa, sillä kylmä kesä ei ole jaksanut nostaa taimia kovin suuriksi.
Parhi ei ole kuitenkaan heittänyt kirvestä kaivoon. Innokas viljelijä uskoo, että loppukesä pelastaa sadon. "Naurista ja punajuurta tulee varmasti. Myös herneet ja pavut ovat luotettavia."
Parhi viljelee vuokrapalstaa Mustallasuolla Koskelassa ensimmäistä kesää. Viime kesänä hän jakoi palstan ystävänsä kanssa Hietasaaressa. "Näin ensimmäisenä vuonna on hirveästi rikkaruohoja. Peltovalvattia vastaan saa todella taistella."
Kaupungin reilusta 900 vuokrapalstasta on tänä kesänä vuokrattu 650. Suosituimpia alueita ovat Hietasaari ja Saarelansaari. Kovin kalliiksi harrastukseksi palstaviljelyä ei voi moittia, sillä aarin (10 metriä x 10 metriä) maapalasta peritään koko kesän ajalta vuokraa vain 12 euroa.
Palstoja vuokraavasta Oulun teknisestä keskuksesta kerrotaan, että puutarhanlaittobuumi on tuonut viljelijöiksi yhä enemmän nuoria ja maahanmuuttajia.
Naapuripalsta on
aina vihreämpi
Toisille palstaviljely on tapa tutustua uusiin ihmisiin, toiset tulevat ryytimaalle rentoutumaan yksin. Parhi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Hän nauraa, että kotonakin hänelle toisinaan vihjaistaan, että palstalla piipahtaminen voisi rauhoittaa. "Elämässä on meteliä muutenkin. Tyytyväisin olen, kun täällä ei ole ketään muita."
Parin palstan päästä Parhista perunamaata kuokkii Pentti Haapamaa, joka etsii mielellään juttuseuraa kasvimaalta. Naapurikateutta hän ei myönnä, vaikka tuumaa naapurin palstan näyttävän aina vihreämmältä.
Omaakaan palstaa Haapamaa ei lähde moittimaan. "Tässä kasvaa hyvin, kun tämä alue on ylempänä. Tuolla laidassa on liian märkää", Haapamaa viittilöi.
Perunan lisäksi palstan laidassa nousee salaattia, sipulia ja porkkanoita. Haapamaa uskoo, että lähes aarin kokoisesta perunamaasta riittää apetta pitkälle ensi vuoden puolelle. Arvio ei voi mennä pahasti pieleen, sillä mies on kuokkinut perunamaata samalla palstalla parinkymmenen vuoden ajan.
"On tärkeää tietää, että saa puhtaita pottuja, eikä myrkkyjä ole käytetty. Näin märällä on tietenkin se vaara, että tulee rutto", Haapamaa tuumii.
Ainoa hidaste Haapamaan harrastukselle on huono selkä. "Porkkanan saa kohtalaisesti vielä harvennettua. Enkä minä kovin pitkään kerralla täällä ole."
Ruokakaupan kliinisyys kammoksuttaa
Haapamaalle ja Parhille ryytimaan harvennus on mukava harrastus. "En ymmärrä sitä, kun lehdet hehkuttavat, että ryytimaan kuokkiminen olisi jotenkin muodikasta. Siitä saa syötävää ja sillä sipuli. Ei siinä minulle mitään korkeampia tasoja ole", Parhi sanoo.
Ruokakaupassa Parhi katselee vihannestiskiä harmistuneena. Hänen ostohalujaan eivät herätä täydellisen suorat kurkut ja kiiltävät munakoisot.
"Kaikki ruoka on kliinisen näköistä, eikä ajatella sitä, mikä on oikeasti hyvän makuista. Eihän tällainen viljely ole työtunteihin suhteutettuna taloudellisesti kannattavaa, mutta ainakin tiedän mitä syön."