Israelin pääministeri Ariel Sharon ei voi enää puhua viime vuosina Jasser Arafatiin henkilöityneestä "rauhan esteestä" lykätäkseen keskusteluja palestiinalaisten kanssa.
Palestiinalaisviranomaisen presidentin kuolintuskien aikana ja sen jälkeen kun hänen kuolemastaan ilmoitettiin virallisesti, Israelin johtaja on kuitenkin vain luetellut lisää ehtoja vuoropuhelun käynnistämiselle palestiinalaisten uuden johdon kanssa. Israelin sotilasjohto sen sijaan päinvastoin yllyttää Sharonia lisäämään yhteistyötä palestiinalaisten kanssa.
Vaikka Sharon tunnusti torstaina, että "viimeaikaiset tapahtumat merkitsevät käännettä Lähi-idässä", hän vaatii edelleen "vastuunalaiselta" palestiinalaisjohdolta, että se "taistelee terrorismia vastaan". Samoin kuin hän teki aikaisemmin Mahmoud Abbasin huhtikuussa 2003 ja Ahmed Qurein saman vuoden syyskuussa perustamien hallitusten kanssa, hän asettaa tuon ennakkoehdoksi osapuolten välisen vuoropuhelun käynnistämiselle uudelleen.
"Israel on iloinen, jos palestiinalaisille saadaan johto, joka haluaa taistella terrorismia vastaan ja tehdä täten mahdolliseksi rauhanprosessin käynnistämisen uudelleen", Sharon sanoi turvallisuusneuvoston kokouksessa keskiviikkona.
"Minun on kuitenkin painotettava, että toistaiseksi en ole kuullut heidän puoleltaan mitään terrorismin vastaista lausuntoa."
Sharonin mielestä suunnitelma Gazasta vetäytymisestä tulee siis toteuttaa suunnitellulla tavalla, eli yksipuolisesti.
Vetäytyminen
sovitussa aikataulussa
Israelin sotilasjohto ja turvallisuuspalvelujen päälliköt, joita tukee puolustusministeri Shaul Mofaz, eivät ole samaa mieltä, ja he jättänevät lähiaikoina suosituksensa hallitukselle, kertoi Maariv-päivälehti.
Hekin tosin katsovat, että suunnitelma joukkojen vetäytymisestä tulee toteuttaa sovitussa aikataulussa, mutta sen sijaan he uskovat, että Arafatin kuolema mahdollistaa yhteistyön ja toimintojen koordinoimisen palestiinalaisten kanssa.
Heidän käsityksensä mukaan palestiinalaiset voisivat vastata turvallisuudesta niillä alueilla, joilta israelilaiset vetäytyvät, sekä Gazan kaistaleella ja Länsirannalla, ja asteittain myös Länsirannan kaupungeissa, joissa vielä tällä hetkellä partioivat säännöllisesti Israelin armeijan sotilaat.
Näin armeija pääsisi eroon kaikista palestiinalaisalueilla tehtävistä operaatioista eikä joutuisi käymään noilla alueilla.
Uutta toivoa
"tiekartalle"
Sotilaat arvioivat, että sen jälkeen Israelin hallitus voisi harkita useiden vankien vapauttamista tai tiesulkujen purkamista helpottaakseen palestiinalaisten elämää. Tavoitteena näillä toimenpiteillä olisi päästä irrottautumiseen Gazasta, ei "tulituksen alla", niinkuin sotilaat tällä hetkellä pelkäävät, vaan molempien osapuolten valvonnassa.
Upseerit eivät keskity pelkästään turvallisuuskysymyksiin, vaan he ennustavat jopa, että tällaiset toimet voisivat käynnistää uudelleen neuvottelut väliaikaisesta sopimuksesta, jossa Israelin joukkojen vetäminen Gazan kaistaleelta olisi vasta ensimmäinen askel.
Tämä ohjelma tyydyttäisi varmasti Israelin vasemmistoa ja antaisi kansainväliselle yhteisölle toivoa siitä, että "tiekartta", rauhansuunnitelma jonka oli määrä johtaa palestiinalaisvaltion perustamiseen vuonna 2005, saataisiin takaisin raiteilleen.
Kenraalit
kriittisinä
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sotilasjohto osoittaa näin olevansa eri mieltä vallassa olevan hallituksen harjoittaman politiikan kanssa. Jo vuosi sitten esikuntapäällikkö Moshe Yaalon yllätti arvostelemalla ankarasti Sharonin valintoja turvallisuuskysymyksissä. Tuolloin hän tuomitsi sen erityisen tiukan saarron, johon palestiinalaiset joutuivat viikkokausiksi, ja jotka Yaalonin mukaan veivät miehitetyt alueet "kuilun partaalle".
Hän syytti myös Israelin Länsirannalle rakentaman turva-aidan kiemurtelevaa linjausta. Tuon aidan piti virallisesti estää itsemurhaiskujen tekijöiden pääsy Israeliin.
Lisäksi hän tuomitsi Sharonin hallituksen taipumattoman suhtautumisen Abbasiin, joka tuohon aikaan oli palestiinalaisten pääministeri, ja sanoi Sharonin olevan osittain syypää Abbasin epäonnistumiseen, koska ei ollut suostunut tekemään palestiinalaisjohtajalle eräitä myönnytyksiä, jotka olisivat koskeneet eritoten jokapäiväisen elämän olojen parantamista ja vankien vapauttamista.
Sharon riippuvainen
työväenpuolueesta
Mikäli Sharoniin on uskominen, tänään kuten eilenkään ei tule kysymykseen, että Israelin hallitus tekisi vähäisimmänkään hyvän tahdon eleen palestiinalaisten suuntaan. Hän myös muistutti viimeisimmässä turvallisuusneuvoston istunnossa, ettei hän suunnittele vankien vapauttamista.
Todellisuudessa Sharon ei kuitenkaan ehkä ole yhtä taipumaton kuin viime vuonna, erityisesti käytännössä uuden liittolaisensa, työväenpuolueen painostuksesta.
Koska Sharon on joutunut riitoihin joidenkin oman puolueensa Likudin edustajien kanssa Gazasta vetäytymissuunnitelman suhteen, hän on nyt riippuvainen vasemmiston kansanedustajien tuesta ohjelmansa toteuttamiseksi. Mikäli hänen puolustusministerinsä tukemat suositukset toteutettaisiin, se rauhoittaisi työväenpuoluetta ja sen avulla saatettaisiin välttää ennenaikaiset vaalit.