Ariadna Donnerin isot salaperäiset kuvakudokset ovat sellaisia, jotka jäävät mieleen, kun niitä on kerran katsonut.
Näin kerran kaksi hänen kuvakudoksen langoilla kirjoittamaansa suurikokoista Kuhmoniemen päiväkirjaa, joita katselin kuin vanhan vieraan kulttuuriin salaperäisiä kalligrafisia teoksia, joita en osaa lukea vaikka olen lähes osaamaisillani.
Nyt Kajaanin taidemuseo on tulvillaan näitä riemukkaita tervehdyksiä, jotka yllyttävät lukemaan ja tulkitsemaan.
Tummasti salaperäiset kuvakudokset ovat saaneet seurakseen Philip Donnerin musiikkia ja projektorilla heijastettuja yksityiskohtia, tietokoneanimaatioita, tämän tekstiilitaiteilijan teoksista.
Mistähän kahden kerroksen näyttelyhuoneesta löytäisin Rosettan kiven tai ainakin avaimen Donnerin kiehtovan maailman tulkitsemiseen?
Luulen, että avain sijaitsee alakerran pienessä huoneessa, joka on omistettu teemalle Kun pienenä leikin flyygelin alla.
Flyygeli soittaa sävelmiä kuin mekaaninen piano, ja sen kannella on pieni kuvakudos liinan tehtävässä. Liinalle on pinottu kolme kirjaa, päällimmäisenä Homeroksen Odysseia.
Tämä on selvempi kuin vihje.
Kreikan mytologiasta tutunkuuloisesta etunimestään Ariadnalta huolimatta taiteilija nostaa esille odysseian sivujen myötä Penelopen, Odysseuksen vaimon, joka miestään sodasta odottaessaan kutoi päivät, purki yöt, jottei hänen kankaansa koskaan valmistuisi.
Aviouskollisuuden symboliksi tällä teollaan nousseen Penelopen huoneessa tekstiilien salmiakkikuvio elää kineettistä elämäänsä: vuoroin kuvio näyttää nousevan koholle, vuoroin painuvan taakse. Se on ikivanha idea, jo Pompeijin huviloiden lattiassa tätä tehokeinoa käytetty, vaikka monet luulevatkin tällaisten vinoneliöiden idean olevan vasta unkarilaissyntyisen 1900-luvun taiteilijan Victor Vasarelyn perintöä.
Kineettiset vinoneliöt sopivat hyvin näihin kuvakudoksiin, mutta siltikään ne eivät tunnu oleellisimmilta, keskeisimmiltä Ariadna Donnerin teoksilta. Hänellä on eniten kerrottavaa niissä töissä, joissa on salaperäinen kirjoitus kiemurtelee joko niille omistetuilla linjoilla tai täysin pilvimäisesti pyörien.
On toki kiinnostavaa nähdä, miten suurten ja tummien kuvakudosten tekijän tie on kulkenut hänen nykyiseen ilmaisuunsa. Mukana on nimittäin varhaisempiakin teoksia kuten alakerran suuren huoneen Around Midnight -niminen kuvakudos vuodelta 1988. Se on selvästi esittävä sukeltavine naisvartaloineen.
Yksityiseen kokoelmaan kuuluva yläkerran pienen huoneen Odysseia vuodelta 1991 on erotettu alakerran Penelope-huoneesta ja muistuttaa ornamentiikaltaan etäisesti mattoja.
Todella juhlallinenAmaran, joka laskeutuu ylevästi laskostettuna taivaalta, poikkeaa päiväkirjojen kalligrafiasta. Se edeltää vuosituhannen vaihteen päiväkirjojen aikakautta. Se on tehty tasan 10 vuotta sitten, vuonna 1994, ja se on onnistunut tavoittamaan tummankauniissa väriskaalassaan kolmiulotteisuuden.
Vahinko vain, että Kajaanin taidemuseon totutun väljä ripustus ei ole väljä tämän teoksen katsomiskokemuksen kohdalla. Ei, sillä kaksi sinänsä komeaa työtä, Pitkä punainen vuosi ja Tänä yönä se kulkee niin pyöreänä halki taivaan on ripustettu toisiaan selin keskelle tuota uljasta tilaa katkaisemaan juuri sitä näkymää, minkä Amaran tarjoaisi.
Donner ei ole kainuulainen lainkaan. Hänen etunimensä on kuin valmis tekstiilitaiteilijan taiteilijanimi, koska antiikin Ariadne tunnetaan pelastavasta lankakerästä. Hänen Kuhmoniemen päiväkirjansa valmistuivat kuitenkin Kainuussa, jossa hän vietti aikajakson aivan 2000-luvun alussa. Siitä ovat peräisin Kuhmoniemen päiväkirjat ja siitä on peräisin myös hänen mieltymyksensä Kajaanin hienoon ja valoisaan taidemuseoon, funkistaloon, joka tekee hienoille taideteoksille täyttä oikeutta mutta osaa olla myös vaatelias ja armoton ympäristö.
