Falklandin sota 25 vuotta sitten osoitti, että sodankäynnin suunnittelussa on kolme tärkeää seikkaa: ajoitus, ajoitus ja ajoitus. Tämän Argentiinaa hallinnut sotilasjuntta sai karvaasti todeta, kun se kovan poliittisen paineen alla meni aloittamaan sodan aikaisemmin kuin sodanjohto olisi halunnut.
Vuonna 1982 kenraali Leopoldo Galtierin johtamalla juntalla meni huonommin kuin lumipalolla leivinuunissa. Työttömyys oli huippulukemissa, bruttokansantuote laski huimaa kuuden prosentin vuosivauhtia ja inflaatio oli 160 prosenttia.
Ja mikä pahinta, ammattiyhdistysliike oli yhdistämässä voimiaan Las Madres de Mayo -järjestön kanssa, joka edusti juntan puhdistuksissa kadonneiden tuhansien ihmisten omaisia. Juntta oli siis kadottanut keskiluokankin tuen, ja kenraalit olivat jäämässä kabinetteihinsa yksin.
Galtieri tarttui viimeiseen oljenkorteen ja päätti miehittää Britannialle kuuluvat Falklandin saaret (Islas Malvinas), joita Argentiina oli vuosikymmeniä vaatinut itselleen. Galtieri toivoi konfliktin yhdistävän kansan juntan taakse.
Lamasta huolimatta Argentiinan armeija oli hyvässä kunnossa. Merivoimilla oli kuusi uudenaikaisilla Exocet-ohjuksilla varustettua hävittäjää ja neljä sukellusvenettä, joista kaksi oli lähes immuuneja kaikuluotaukselle.
Ilmavoimissa jyristeli 220 konetta, kaikki ajan huippukalustoa: amerikkalaisia Skyhawkeja, ranskalaisia Mirageja ja Super-Etendardseja ja israelilaisia Neshers- sekä Dagger-hävittäjiä. Osa lentäjistä oli Israelissa koulutettuja hävittäjä-ässiä, jotka tulivat sodan aikana kuuluisiksi rohkeudestaan.
Joukkojen huoltaminen sodan aikana oli myös huomattavasti brittejä helpompaa. Saarille oli Argentiinasta matkaa vain vajaat 1 300 kilometriä, kun taas brittien huoltoreitti oli kymmenen kertaa pidempi.
Euroopan talouslama oli pakottanut britit karsimaan armeijan kalustoa, joka muutenkin oli osin vanhentunutta. Briteillä ei myöskään enää ollut suuria lentotukialuksia, mikä vaikeutti huoltoa entisestään.
Sota oli tarkoitus aloittaa heinäkuussa, jolloin talvi tekee tuloaan alueelle. Kova poliittinen paine pakotti Galtierin kuitenkin aloittamaan jo huhtikuussa, mikä osoittautui lopun aluksi.
Koska sää oli hyvä, brittilentokoneet pystyivät esteettä tukemaan joukkojensa maihinnousua. Argentiina ei ehtinyt kutsua reservejä kunnolla aseisiin, eikä sotaan lähetettyjä nuoria sotilaita saatu lainkaan koulutettua tai varustettua.
Pahinta oli kuitenkin se, ettei saarille ollut ehditty toimittaa tarvikkeita ja ainoa lentokenttäkin oli laajentamatta, joten suurin osa argentiinalaishävittäjistä ei voinut sitä käyttää.
Huono koulutus, surkea huolto ja puutteellinen ilmatuki tuottivat odotetun tuloksen: 2. huhtikuuta 1982 alkanut sota päättyi runsaat kaksi kuukautta myöhemmin Argentiinan tappioon.
Lähteet: DPA, Max Hastings: The Battle for the Falklands, BBC