Santiago de Chile Argentiinalaiset, jotka runsas vuosi sitten peräsivät kaikkien johtavien poliitikkojen päitä vadille, ovat sunnuntain vaaleissa valmiita antamaan äänensä samoille miehille.
Casa Rosadan presidentinpalatsin uudeksi isännäksi on tarjolla parikymmentä ehdokasta, joista viidellä on todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Pääehdokkaat edustavat Argentiinan perinteisiä poliittisia piirejä - ja peräti kolme heistä on peronisteja.
Vaali-into on ollut laimeaa ja viime viikkoina argentiinalaisia tuntuu kiinnostaneen enemmän Irakin sota kuin uuden presidentin valinta.
Ehdokkaista tunnetuin ja tuoreiden mielipidemittausten ykkönen on entinen presidentti Carlos Menem, jota yleisesti pidetään syntipukkina Argentiinan pitkään jatkuneeseen talousahdinkoon.
Menemin kannatus on parikymmentä prosenttia, mikä riittäisi viemään hänet toiselle vaalikierrokselle.
"Lähtekää kaikki tiehenne"
Joulukuussa 2001 talouskriisiin, palkkojen sekä eläkkeiden devalvoitumiseen ja säästöjensä menettämiseen tympääntyneet argentiinalaiset valtasivat pääkaupungin Buenos Airesin kadut ja vaativat korruptoituneita poliitikkoja eroamaan.
Presidentti Fernando de la Rúa joutui pakenemaan Casa Rosadasta helikopterilla, "Que se vayan todos!" ("Lähtekää kaikki tiehenne!") huutojen saattelemana.
Puolitoista vuotta myöhemmin Buenos Airesin kaduilla komeilevat samojen vanhojen poliitikkojen vaalimainokset. Kukaan heistä ei lopulta lähtenyt tiehensä.
Valtapuolueella peronisteilla on tarjolla peräti kolme tuttua miestä presidentiksi - puolue kun ei onnistunut pääsemään sopuun yhteisestä ehdokkaasta. Carlos Menem, istuvan presidentin Eduardo Duhalden suojatti Nestor Kirchner sekä Adolfo Rodrígue Sáa, joka ehti kokeilla viikon päivät presidenttinä oloa joulukuussa 2001.
Menemin haastajaksi noussee toisella vaalikierroksella 18. toukokuuta Nestor Kirchner tai konservatiivinen taloustieteilijä ja entinen radikaalipuolueen ministeri Ricardo López Murphy. Ainoan naisehdokkaan, keskusta-vasemmistolaisen Elisa Carrión mahdollisuudet näyttävät heikoilta.
Synkät
ennusteet
Sunnuntain vaalien toivotaan merkitsevän jonkinasteista päätöstä yhdelle Argentiinan historian synkimmistä luvuista.
Kongressin nimittämän presidentti Eduardo Duhalden vaikeana tehtävänä on ollut kuluneen puolentoista vuoden aikana hallita maata, jonka asukkaista puolet elää köyhyysrajan alapuolella, yli 20 prosenttia on ilman työtä, teollisuus on puoliksi pysähdyksissä ja ulkomaanvelka on lähes 150 miljardia dollaria.
Sunnuntain vaalien viidestä pääehdokkaasta neljä edustaa valtapuolueita, jotka ovat vastuussa Argentiinan yhteiskuntaa syövyttävästä korruptiosta ja poliittisten instituutioiden kriisitilasta.
Toisaalta älymystöpiirien alkuunpanema vaalien boikotointikampanja ei ole saanut kannatusta.
Nuoret ensikertalaiset ovat ilmoittaneet antavansa äänensä perinteisille ehdokkaille.
Buenos Airesin yliopiston tutkija Fabian Bosoer uskoo, että Argentiinan poliittisen luokan uudistumiseen menee parikymmentä vuotta Peronismin ja toisen valtaliikkeen, radikalismin, rooli Argentiinan politiikassa on historiallisesti niin merkittävä.
Roistoista
suurin?
72-vuotiaan Carlos Menemin poliittista comebackia ei osannut kukaan ennustaa vielä vuosi sitten. Menemin poliittista kuolemaa pidettiin tosiasiana sen jälkeen kun hänet vuonna 2001 pidätettiin syytettynä laittomasta aseidenmyynnistä Kroatiaan.
Viime vuonna paljastui Menemin sekaantuminen buenosairelaisen synagogan pommi-iskuun vuonna 1994. Iskussa sai surmansa 85 ihmistä.
Menemin kannatus on suurinta köyhimmän ja huonosti koulutetun väestönosan keskuudessa. Heille Menem on kuin tv-tähti, jonka esiintymistä voi päivittäin seurata uutisista - sankari, joka onnistuu aina pyrkimyksissään.
Mielipidetiedustelut vahvistavat argentiinalaisten vastentahtoisen uskon Menemin menestykseen: lähes 60 prosenttia vakuuttaa ettei äänestäisi Menemiä edes maksusta. samalla runsaat 60 prosenttia uskoo Menemin olevan seuraava presidentti.
Argentiinalaisessa machokulttuurissa Menemin suosiota on kasvattanut sopivasti vaalien alla vahvistettu tieto 37-vuotiaan Cecilia-vaimon ensiraskaudesta. Monet myös pikemminkin ihailevat kuin tuomitsevat Menemin kyseenalaistettua rikastumista presidenttivuosina 1989-1999.
Buenosairesilainen taksinkuljettaja Juan Carlos Montes tiivistää monien Menemin kannattajien ajatukset: "Tässä roistojen hallitsemassa maassa ainoa ratkaisu on äänestää roistoista suurinta."