Puolitoista vuotta sitten Argantiina oli kaikin puolin nollapisteessä. Maan talous oli romahtanut, pankkijärjestelmä sortunut ja poliittinen koneisto käytännössä kadonnut: kymmenen päivän sisään Argentiinalla ehti olla viisi presidenttiä. Moni pohti vakavissaan, onko kerran kukoistanut valtio enää lainkaan elinkelpoinen.
Nyt maa on kuitenkin osoittanut, että kuilun pohjaltakin voi löytyä tie ylöspäin. Poliittisen ja taloudellisen kaaoksen keskellä presidentiksi päätynyt Eduardo Duhalbe onnistui rauhoittamaan tilanteen, ja vähitellen Argentiina on löytänyt jälleen maata jalkojensa alle. Tällaisissa oloissa herkästi uhkaava superinflaatio pystyttiin välttämään, ja vähitellen niin kansalaisten kuin ulkomaisten sijoittajien luottamus alkaa palata.
Kuluneella viikolla maassa aloitti työnsä uusi presidentti Nestor Kirchner, joka päätyi tehtäväänsä erikoisesti. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Kirchner oli kakkonen, mutta paremmin menestynyt Carlos Menem luopui leikistä ennen toista kierrosta nähdessään suosionsa alkavan hiipua.
Menemin outo poistuminen näyttämöltä oli Argentiinan demokratian voitto. Molemmat miehet edustavat samaa poliittista liikettä eli peronisteja, maan omintakeista valtapuoluetta. Mutta vallantäyteinen Menem oli presidenttinä jo 1990-luvulla eli kautena, joka kiivaan mutta lyhyen talouskasvun jälkeen johti katastrofiin. Hänen paluunsa valtaan olisi merkinnyt myös paluuta menneeseen ilman uuden alun mahdollisuutta.
Toinen merkittävä piirre presidentinvaaleissa oli, että niissä ei Menemin rinnalla menestynyt kukaan tyhjiä lupaava populisti. Kirchner on vakavasti otettava poliitikko, jolla on kaikki edellytykset jatkaa maansa toipumista.
Aatesuunnaltaan uutta presidenttiä on luonnehdittu keskustavasemmistolaiseksi. Näin hän tulee lähelle Brasilian uutta johtajaa Lula da Silvaa, joka olikin - Kuuban Fidel Castron ja Venezuelan Hugo Chavezin ohella - läsnä virkaanastujaisissa.
Kirchnerin valinta osoittaa, että koko Etelä-Amerikan yli pyyhkii nyt uuden vasemmistolaisuuden aalto. Maanosan veturit Brasilia ja Argentiina eivät uhku vallankumouspuheita, vaan näyttävät olevan vastuullisissa käsissä. Niiden johdolla on sekä kansalaisten että sijoittajien luottamus, sillä vapaa markkinatalous johti haaksirikkoon. Jos nämä kaksi maata löytävät yhteisen sävelen, sillä on suuri merkitys koko eteläiselle Amerikalle.
paakirjoitus@kaleva.fi