Viimeisen ottelunsa Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana tappioon päättänyt Hannu Aravirta ei etsinyt dramaattisen MM-puolivälierän jälkeen syntipukkeja. Ei, vaikka harmistus oman joukkueen tappiosta oli suunnaton.
"Aion kiittää joukkueen jokaista pelaajaa erikseen. Joukkue on tehnyt yhdessä suuren työn", Aravirta totesi ja lisäsi:
"Kunhan ensin pääsen puhumaan joukkueen kanssa. Koko pelin jälkeinen aika on mennyt median kanssa painiessa", Aravirta sanoi noin 50 minuuttia MM-urakan päättymisen jälkeen.
Suomen romahdus 5-1-johdosta 5-6-tappioon on kotimaisen kiekkohistorian surullisimpia lukuja. Erityisen ikäväksi mahalaskun tekee se, että Aravirta päätti kuusivuotisen päävalmentajauransa samassa ottelussa Leijonien päällikkönä.
"On selvää, ettei tällaisesta painajaisesta pääse eroon ihan hetkessä. Täytyy yrittää pitää järki päässä ja muistaa, että tämä on vain jääkiekkoa", Aravirta nieleskeli.
Ruotsia vastaan kaikki näytti alussa hyvältä. Suomella on ollut viime vuosina länsinaapurista selvä yliote. Teemu Selänteen kolme ylivoimamaalia ja 5-1-johto näyttivät siivittävän Suomen jatkoon lentämällä. Kultaunelma tuntui elävän.
"Pelillisesti meillä ei ollut mitään hätää. Sitten tapahtui maalin edessä kaksi merkkausvirhettä, ja Ruotsi pääsi 3-5:een.
- Senkin jälkeen meillä oli toisessa erässä maalipaikkoja, muun muassa Teemun läpiajo. Sitten Ruotsi lisäsi painetta, nosti karvaustaan."
Suomen ripeä liike kuihtui kokoon ottelun loppua kohti.
"Kiekko alkoi pyöriä rännissä. Silloin avojään liike loppuu", Aravirta totesi.
Ruotsin vaarallisuus maalinedustan pelissä oli Aravirran mukaan joukkueen tiedossa.
"Ruotsi oli tehnyt ennen puolivälierää maaleistaan suunnilleen puolet maalin edestä. Meillä oli tiedossa, että vastustaja heittelee kiekkoja maalille", Aravirta purki.
Forsberg ja Sundin vanhat piinaajat
Vaikka Suomen kohtalo kiteytyi keskiviikkona yhdessä ja ainoassa MM-pudotuspelissä, ei leijonaryhmä vakuuttanut niin sanottuja kovia maita vastaan. Tappio tuli niin Tshekille, Slovakialle kuin Ruotsillekin.
Ruotsia vastaan suomalaispelaajat tuntuivat puristavan mailaa kolmannessa erässä kahta kauheammin, kun kiekkoa pyöritti jompikumpi ruotsalaistähdistä, Peter Forsberg tai Mats Sundin. Ruotsalaiskaksikko urakoi päätöserässä jäällä liki kymmenen minuuttia mieheen. Suomen ykkösnyrkin hyökkääjät Teemu Selänne ja Saku Koivu eivät olleet halukkaita lähteä kilpailemaan peliajalla.
"Ei meillä ollut vastata Forsbergin ja Sundinin minuuttimääriin. Sakukin (Koivu) evästi välillä laittamaan erikoistilanteisiin toisia miehiä.
- Forsbergin ja Sundinin vaarallisuus kiekonkuljettajina oli tiedossa etukäteen. Välillä saimmekin heiltä kiekkoja pois, mutta he ovat maailmanluokan pelaajia", Aravirta tunnusti.
Hurme torjui flunssan kourissa
Suomen valmennusjohdon valinta puolivälierään oli aiemmin turnauksessa Slovenia- ja Ukraina-ottelut pelannut Jani Hurme. Florida Panthersin NHL-vahdilla ei ollut MM-kisoista tuntumaa niin sanotuista kovista peleistä.
"Janilla oli turnauksesta nollapelit Sloveniaa ja Ukrainaa vastaan. Lisäksi hän oli pitänyt ennen MM-kisoja nollan Ruotsia vastaan valmistavassa maaottelussa. Se takasi hänelle hyvän lähdön peliin", Aravirta perusteli valintaa.
Hurme päästi Ruotsin kaksi ensimmäistä maalia suhteellisen helposti. Hurme luisteli vaihtoon kahden erän ja neljän päästetyn maalin jälkeen, mutta syynä oli päävalmentajan mukaan ensisijaisesti Suomen joukkuetta toisella kisaviikolla kiusannut flunssa. Pöpö oli puraissut vuorollaan Marko Kiprusoffia, Esa Pirnestä, Tommi Santalaa ja Hurmetta.
"Jani ilmoitti joukkueen lääkärille, että hänellä oli voimaton olo. Sen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa hänet pois ja laittaa Pasi Nurminen tilalle."
Aravirran käsityksen mukaan Hurme alkoi tuntea flunssan oireita keskiviikkona iltapäivällä. Näin Hurme oli kertonut.
Nurminen ei ollut puolivälierätappioon syypää, mutta ei venynyt turnauksessa odotettuihin pelastuksiin. Aravirta ehti välipäivänä maanantaina kehaista, että Suomella oli kisoissa "kaikkien aikojen maalivahtikaksikko" (Hurme, Nurminen).
Puolivälierätappion jälkeen Aravirta ei kehunut maalivahteja yhtä kerkeästi.
"Jos vertaa maailmanmestaruusvuoteemme 1995, silloin Jarmo Myllyksen maalivahtisuoritus oli yksiselitteisesti suvereeni", Aravirta sanoi.