Valtion asuntorahaston rahoitusta on tarvittu varsinkin maaseudun vuokra-asuntotarpeen tyydyttämiseen. Nyt koettu notkahdus johtuu matalasta korkotasosta. Se ei jatku ikuisesti.
Ennätyksellisen matalat korot ovat vetäneet valtion rahoittaman sosiaalisen asuntotuotannon vähiin, aravan puolivuosisataisen historian alimmalle tasolle. Jo viime vuonna aravarahoitusta käytettiin melko niukasti, vain 8 600 asunnon rakentamiseen. Tänä vuonna jäädään ennakkotietojen mukaan noin 7 000 asuntoon. Se on 3 000 suunniteltua vähemmän.
Arava-rakentamisen huippuaikaa elettiin 1970-luvun puolivälin jälkeen. Silloin rakennettiin vuodessa peräti 40 000 arava-asuntoa. Niitä tarvittiin, kun maataloudesta irtosi koneistumisen ja tilakoon kasvun myötä paljon väkeä. Suomi teollistui ja kaupungistui tai ainakin taajamoitui vauhdikkaasti. Arava-tuotannon määrä laski 80-luvun alkupuolella noin 20 000:een. Likimain samoissa luvuissa pysyttiin 90-luvun loppupuolelle, jolloin markkinakorkojen laskeva suunta alkoi syödä kalliimmalle tasolle jääneen aravan suosiota.
Asuntorahaston ylijohtaja Teuvo Ijäs pitää nykyistä tilannetta kerrassaan katastrofina. Hänen mukaansa sosiaalisen asuntotuotannon tarve ei ole hävinnyt, mutta Valtion asuntorahaston lainaehdot yksinkertaisesti vain häviävät nyt pankkien luottoehdoille. Lisäksi kasvukeskuksissa, etenkin Helsingin seudulla, vallitsee paha tonttipula.
Asuntotuotantoon kaavoitettua maata on todellakin paikoitellen liian vähän. Kasvukeskusten kaavoitustoimi ei tahdo kaikkialla pysyä rajusti kasvaneen tonttien kysynnän tahdissa.
Uusia vuokramarkkinoille tulevia asuntoja sen sijaan valmistuu edelleen likimain samaan tahtiin kuin aiemminkin. Entistä useammat niistä vain rakennetaan pankkien lainoituksen varassa. Vuokratasokin on kovan rahan asunnoissa nykyisin usein sama tai jopa edullisempi kuin aravan turvin nousseissa taloissa.
Aravakoron pitäminen korkealla liittyy Ijäksen mielestä valtiovarainministeriön omaksumaan pitkän linjan suunnitelmaan ajaa valtion tukema asuntotuotanto alas. Myönteisemmin ajattelevat arvioivat vallitsevaa tilannetta onnekkaaksi sikäli, että verovaroja tarvitaan tavallista vähemmän vuokra-asuntotuotantoon. Kun korkotaso on alempana kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa, valtion rahalaitoksen on turha ryhtyä kilpailemaan pankkien kanssa luottojen hinnoilla.
Korkotaso ei pysy loputtomiin nykyisellä tasollaan. Varmaan jo muutaman vuoden kuluttua markkinakorot ovat tuntuvasti nykyistä kalliimpia. Kun nousu alkaa, rahalla riittää kysyntää. Se nostaa luottojen hintoja. Tarvittaessa myös keskuspankit jarruttavat ylikuumenemisen vaaraa korkoaseella.
Yhteiskunnan muutoksissa koeteltu ja hyväksi havaittu arava säilyy varmasti myös vastaisuudessa käyttökelpoisena tapana tyydyttää vuokra-asuntotarvetta. Sitä tarvitaan niin maalaiskunnissa kuin kaupungeissakin. Muuttotappiokunnat eivät tosin tällä haavaa aravajärjestelmän perään juuri haikaile, mutta tilanne saattaa muuttua, kun ikääntyvät ihmiset pyrkivät syrjäkyliltä taajaman palvelujen äärelle. Kaikki heistä eivät vielä siinä vaiheessa ole palvelukoti-iässä.
Kasvaville kaupungeille ja maalaiskunnille aravatuotanto on aina ollut merkittävä keino jakaa osa vuokra-asuntoihin liittyvästä riskistä valtiolle. Sellaisena järjestelmää tarvitaan myös vastaisuudessa.