Valtion tukema asuntotuotanto on ajautunut lamaan, koska kunnat ja yksityishenkilöt saavat muualta lainansa paremmin ehdoin. Arava on perusremontin tarpeessa.
Valtion asuntorahasto ARA myöntää aravalainoja ja hyväksyy korkotukilainoja vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamiseen, erilaisia asumisen avustuksia sekä valvoo omistusasuntolainojen valtiontakausjärjestelmää. Nyt ARA on hukkumassa rahaan, kun lainaa ei oteta ja entisiä maksetaan ennenaikaisesti takaisin korkeiden korkojen vuoksi. Vuoden lopussa ARA:n ylijäämä on noin 600-700 miljoonaa euroa.
Aravajärjestelmän kriisin näkyy sosiaalisen asuntotuotannon vähenemisenä. Vuonna 1997 valtion tuella aloitettiin vielä yli 20 000 asunnon rakentaminen. Vuonna 1999 aravalainoitettuja tai korkotuettuja asuntoja saatiin rakenteille 11 000 kappaletta, tänä vuonna noin 10 000. Ensi vuoden tavoite, 10 000 asuntoa, tuskin toteutuu.
Suomessa asuntopolitiikka kriisiytyy vähän väliä. Kansainvälinen arviointiryhmä ei kuitenkaan näe siinä suuria epäkohtia. Sen sijaan se pitää tukijärjestelmiä liian avokätisinä. Työryhmä esittääkin kavennuksia tukiin; asuntolainan korkovähennysoikeutta tulisi rajoittaa ja aravavuokria tasata.
Ryhmä on laskenut, että 73 prosenttia suomalaisista on oikeutettu aravavuokra-asuntoon. Niitä vapautuisi tarvitseville, jos hyvätuloisia arava-asujia kannustettaisiin vapaille markkinoille. Esimerkiksi nykyisen asuntosäästöpalkkiojärjestelmän edellyttämä 15 prosentin omarahoitusosuus on ryhmän mielestä liian korkea.
Tällä hetkellä aravalainat eivät käy kaupaksi. Asiakkaat maksavat entisiä lainoja pois ja vaihtavat niitä normaaleiksi pankkilainoiksi. Aravan perinteinen etu, alhainen ja vakaa korko, on kadonnut euroalueeseen liittymisen myötä. Aravalainoilla on hallinnollinen korko, joka nyt on niin korkea, että pankkilainan saa puolet edullisemmin. Pitkä laina-aikakaan ei enää ole valtti, kun markkinoilta saa aivan yhtä pitkäksi aikaa lainaa. Omistus- ja vuokra-aravakohteissa asumiskustannukset ovat nousseet, samoin asumisoikeusasunnoissa.
Sosiaalista asuntotuotantoa tarvitaan, mutta sen pitää johtaa tehokkaaseen ja edulliseen rakentamiseen sekä poistaa asuntopulaa. Nyt näin ei tapahdu.
Järjestelmää on yritetty uudistaa koko 90-luvun, kehnoin tuloksin. Viimeksi budjettikäsittelyn yhteydessä eduskunta vaati muutoksia aravalainojen ehtoihin. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö vastustaa ajatusta, koska muutos vähentäisi asuntorahaston tuloja lähivuosina. Nyt valtio saa ARA:n rahat käyttöönsä nollakorolla.
Arviointiryhmäkin haluaa uudistuksia. Se muuttaisi aravalainan ehtoja kilpailukykyisemmiksi ja yksinkertaistaisi lainajärjestelmää, mutta pitäisi itse aravatuotannon ennallaan. Korkotukijärjestelmäkin kannattaisi ryhmän mielestä säilyttää, vaikka valtion kannalta aravalainoitus on tehokkaampi asuntorakentamisen muoto.
Asuntoasioista vastaava ministeri Suvi-Anne Siimes aikoo viedä aravaremontin hallitukseen. Hän haluaa sitoa aravakoron lähemmäksi markkinakorkoa ja alentaa pääomamenojen lähtötasoa eli vuosimaksua. Siimeksen pakettiin kuuluu aravalainan korkokatto ja nykyisen lainan rinnalle myös kiinteälyhenteinen aravalaina.
Kolme vuotta sitten Siimes esitti kavennusta asuntolainojen verovähennysoikeuteen. Nyt hän jättää asian suosiolla uudelle hallitukselle, vaikka asiassa ei pitäisi olla mitään neuvoteltavaa. Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat hipovat pilviä niin, etteivät edes hyvätuloisten saati keskituloisten rahkeet tahdo riittää asunnon ostoon. Korkojen vähennysoikeus on pakko säilyttää, eihän edes keskituloinen saa arava-asuntoa tai pääse kunnan vuokra-asuntoon.