Merentutkimuslaitoksen tutkimusalus Aranda lähtee ensi viikon maanantaina uudelle maneettien tutkimusmatkalle. Noin kymmenen suomalaistutkijan lisäksi tutkimusmatkaan osallistuu tutkijoita Tukholman yliopistosta. Saalistuskokeiden avulla selvitetään amerikankampamaneettien tulevaa vaikutusta Itämeren eliöstölle. Aranda tutkii pariviikkoisella retkellään myös Itämeren ravintoverkon vuorovaikutussuhteita.
Tutkijat kokivat viime perjantaina päättyneellä tutkimusmatkallaan ikävän yllätyksen. Selkämereltä ja Ahvenanmereltä löytyi runsaasti amerikankampamaneettia, joka romahdutti Mustanmeren ekosysteemin 80-luvun alussa ja teki saman tempun myöhemmin Kaspianmerellä.
Ikävintä on se, että runsaimmin maneetteja löytyi juuri niistä syvänteistä, joista on saatu parhaat silakkasaaliit.
Pienetkin maneetit ovat tuhoisia
Suurimmat amerikankampamaneetit kasvavat kymmensenttisiksi. Itämerestä havaitut isoimmat yksilöt olivat noin sentin mittaisia. Ne tavattiin Ahvenanmereltä. Merentutkimuslaitoksen tutkijan Maiju Lehtiniemen mukaan noin 80 prosenttia Kaspianmeren kampamaneeteista on Itämerestä löydettyjen yksilöiden kokoisia. Maneetin ei siis tarvitse olla iso pystyäkseen romahduttamaan meren silakkakannan puoleen.
Maneetit ovat kaksineuvoisia eli ne voivat hedelmöittää omat munansa. Maneetit hedelmöittävät jopa tuhansia munia päivässä. Ne lisääntyvät myös jakautumalla: neljäsosan kokoisesta palasta kasvaa hetkessä uusi maneetti. Lämpimissä vesissä hyvien ruoka-apajien äärellä maneetti voi kasvaa kymmensenttiseksi parissa päivässä. Ja vasta toukkavaiheessa oleva maneettikin voi lisääntyä.
-- Amerikankampamaneettien löytyminen Itämerestä oli tosi huono uutinen, mutta hurjinta on se, että niitä on niin paljon. Se on aika pelottavaa, Lehtiniemi sanoo.
Sameiden vesien saalistajat
Hyytelömäiset läpikuultavat maneetit saalistavat värekarvoillaan eli tentakkeleilla. Jokainen ohi uiva pienolio tarttuu kiinni sen värekarvoihin, eikä pääse irti vaikka kuinka pyristelisi. Jopa alle millimetrin suuruinen maneetti voi pyydystää parimillisen aikuisen hankajalkaisen.
Amerikankampamaneetit ovat selviytyjiä, jotka pystyvät elämään ja hankkimaan ravintonsa hyvin erilaisissa oloissa. Ne elävät 4--32 asteisissa vesissä, joiden suolapitoisuus on 3--39 promillea. Laji on levinnyt laivojen painolastivesissä Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Azovin, Egean- ja Marmaranmerille, Välimeren itäosiin ja nyt myös Itämerelle.
Ensimmäiset amerikankampamaneetit tavattiin viime syksynä Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta sekä eteläiseltä Itämereltä.
Vaarattoman näköisiä olioita
Tutkija Jari-Pekka Pääkkönen näyttää lasipullossa kahta korkeintaan nuppineulanpään kokoista valkoisen läpikuultavaa oliota. Pulloon on merkitty mustalla tussilla päivämäärä 24. 8. Nämä amerikankampamaneetit eli Mnemiopsikset poimittiin tuolloin merestä haaviin ja lopulta litteään pikku pulloon.
-- Kyllä ne elävät, kun niiden tentakkelit heiluvat, Pääkkönen varmentaa.
Toisessa pullossa on niin pieniä olioita, että niitä on vaikea erottaa paljaalla silmällä. Ne ovat toukkia, jotka on laitettu pipetillä pulloon. Muutama päivä sitten nämä toukat popsivat Suomenlahdella bakteereita ja kasviplanktonia. Niiden saalistusura keskeytyi ennen kuin ne pääsivät eläinplanktonin ja kalanpoikasten kimppuun.