Demokratiaan ei kuulu se, että vallassa ovat sotilaat.
Vallan vaihtuminen siviileiltä sotilaille Egyptissä on eittämättä huolestuttava askel. Se kertoo, että siirtyminen diktatuurista demokratiaan vie aikaa ja on äärimmäisen vaikeaa.
Suurin vastuu uudesta käänteestä Egyptin jatkuvassa vallankumouksessa kuuluu syrjäytetylle presidentille Mohamed Mursille. Hänet valittiin demokraattisesti, mutta hän ei presidenttinä toiminut demokraattisesti.
Presidentinvaalin niukasti toisella kierroksella voittanut Mursi käyttäytyi pikemminkin kuin diktaattori.
Hän otti nopeasti itselleen kaiken vallan, pani perustuslain uusiksi, täytti vallan paikkoja omilla kannattajillaan ja väänsi Egyptiä ylipäätään islamilaisempaan suuntaan.
Käytännössä islamilaisen veljeskunnan käsikassarana toimineen Mursin toimet suututtivat Egyptin muut poliittiset ja uskonnolliset voimat.
Tämä suuttumus purkautui uusiksi mielenosoituksiksi, jotka päättyivät keskiviikkona armeijan väliintuloon.
On sinänsä ironista, että demokratian nimiin vannovat hajanaiset oppositiovoimat olivat tyytyväisiä armeijan väliintulosta.Demokratia ei yleensä tule pistimien päissä.
Kenraalit vakuuttavat, etteivät he halua valtaa ja että siirtymäkausi takaisin puhtaaseen siviilivaltaan on mahdollisimman lyhyt, noin vuosi.
Jos näin ei käy, silloin keskiviikkona nähtiin klassinen sotilaskaappaus.
Laajemmassa katsannossa kysymys on Tunisiasta pari vuotta sitten alkaneen arabikevään suunnasta.
Perinteeltään yksinvaltaisten arabimaiden matka kohti jonkinlaista demokratiaa on pitkä ja haparoiva.
Egypti on tästä hyvä esimerkki. Itsevaltaisen presidentti Hosni Mubarakin hallinto kaatui, kun tavalliset egyptiläiset ottivat Tunisiasta esimerkkiä ja lähtivät kaduille.
Islamilaisen veljeskunnan rooli oli tuossa vaiheessa minimaalinen.
Egyptin kevät mutkistui, kun maltilliset oppositiovoimat tuhrasivat tilaisuutensa sisäiseen riitelyyn.
Hyvin organisoitunut muslimiveljeskunta poimi kumouksen hedelmät ja voitti kyllä presidentin- ja parlamenttivaalit, mutta yritti sanella kaiken.
Merkkejä maltillisten voimien kyllästymisestä liian islamilaiseen menoon näkyy muuallakin kuin Egyptissä. Tästä oli kysymys Turkin mielenosoituksissa ja Iranin presidentinvaalissa.
Jos nyt osataan toimia viisaammin kuin Mubarakin kaatuessa, Egyptillä on mahdollisuus päästä oikean demokratian tien päähän.
Vaaramomentteja on monta.Ensinnäkään kenraalit eivät saa tykästyä valtaan. Toiseksi maltillisten oppositiovoimien on koottava rivinsä. Kolmanneksi voimakasta islamilaista veljeskuntaa ei pidä sysätä takaisin maan alle, vaan ottaa mukaan prosessiin.
Jos käy toisin, Egyptiä uhkaa huonoin vaihtoehto eli verinen sisällissota. Sellainen on menossa Syyriassa.
Jokainen islamilainen valtio on oma tapauksensa. Egyptillä on kuitenkin perinteisesti ollut arabimaailmassa tiennäyttäjän rooli, olipa sitten kysymys arabisosialismista tai arabikeväästä.
Siksi on tärkeää, että Egyptin nykyvaihe jää mahdollisimman lyhyeksi.