Kainuun keskussairaalan kupeelle rivitaloon varustettu ja osin yhä työn alla oleva Kätevä koti on laboratorio, esittely- ja testaustila niin hoitohenkilöstön, alan opiskelijoiden kuin asiakkaiden käyttöön. Vaikka asunto on täynnä tekniikkaa, se näyttää ihan oikealta kodilta.
Kätevä koti on ideaalinen malli viimeisen päälle viritetystä apuvälineympäristöstä. Toista samanlaista tuskin löytyy Suomesta, ei ainakaan kenenkään kotoa.
Sairaalan apuvälineyksikön hoitaja Jaana Leinonen tähdentää, ettei kukaan kaikkia talossa esillä olevia värkkejä tarvitse. Tärkeää on löytää avun tarvitsijalle juuri ne välineet, joilla hänen arkensa helpottuu parhaiten.
"Vanhusten ja vammaisten kanssa työskentelevillä on liian vähän tietoa apuvälineistä. Esimerkiksi asiakkaan siirtämisessä todella kätevä kattonostin on monelle outo. Sellaistakin kyllä kuulee, että vaikka nostin on, hoitaja luottaa enemmän omiin lihasvoimiinsa. Sen tuntee kyllä sitten takuulla kropassaan viimeistään parinkymmenen vuoden nostelun jälkeen."
Jaana Leinonen oli pitkään yksikkönsä ainoa työntekijä. Kunnissa apuvälineistä vastaavat yleensä fysioterapeutit. Heidän tietämyksensä apuvälineiden antamista mahdollisuuksista ja uusimmista alan tuotteista vaihtelevat suuresti.
"Usein tietoa ei ole tarpeeksi. Ja kun ei ole tietoa, ei osata neuvoa ja hankkia sopivia apuvälineitä. Pahimmillaan asiakas joutuu laitoshoitoon, vaikka voisi apuvälineiden avulla selvitä kotona. Tietämättömyys tulee siis myös kalliiksi", Leinonen tähdentää.
Tavara kiertoon
Kainuussa jo joka viides asukas on yli 65-vuotias, ja osuus kasvaa yhä. Säästöjä kasvaviin hoitokuluihin etsitään kuumeisesti kaikkialta. Päättäjät alkavat Kainuussa ja muuallakin maassa hiljalleen ymmärtää, että kalliilta tuntuva apuväline voikin tuoda suuren säästön.
Kainuussa on maakunnan yhteinen apuvälinerekisteri. Jos sopiva pyörätuoli on vapaana Sotkamossa, se saadaan tarvittaessa lainaan vaikka Puolangalle.
"Apuvälineistä vastaavalle on kauhistus, jos kallis sähköpyörätuoli seisoo käyttämättömänä jonkun kodissa, kun samaan aikaan joku toinen odottaa kipeästi tarvitsemaansa kulkuvälinettä. Tavaran pitää kiertää, huollon ja asennuksen toimia", Leinonen huomauttaa.
Suuri haaste on pitää yhä monipuolisempi hyvinvointiteknologia helppokäyttöisenä. Jaana Leinonen on huomannut, että kun käyttäjä huomaa apuvälineen tuoman hyödyn, motiivi ja kyky oppimiseen löytyy melkein aina.
"Alalla on kova kilpailu. Hyvää siinä on se, että tuotekehitys pysyy vireänä. Toisaalta hieman pelottaa, että suuret firmat syövät pienet. Silloin hinnat voisivat kääntyä jyrkkään nousuun."
Kajaanin ammattikorkeakoulun yliopettaja Anitta Juntunen sanoo, että Kätevä koti on alan opiskelijoille erinomainen harjoittelupaikka.
"Haluamme tuoda opiskelijamme tänne käyttämään apuvälineitä oikeiden asiakkaiden kanssa. On tärkeää, että valmistuvilla hoitajilla on hallussaan myös kaikkein uusimpien välineiden käyttö."
Parempia puhelimia
Kajaanin Kätevän kodin ratkaisuista käyvät oppia ottamassa myös ammatti- ja omatoimirakentajat. Pyörätuolille sopivien oviaukkojen leveyttä ja luiskien kaltevuutta on käyty mittailemassa kiitettävästi. Sairauden tai vamman vaatimiin kodin muutostöihin voi saada valtion korjausavustusta sosiaalisin ja taloudellisen perustein.
Oikeasti helppokäyttöisen kännykän perään on haikailtu kauan. Markkinoilla on nyt muutamia malleja, joiden mainostetaan sopivan esimerkiksi vanhuksille. Isot näppäimet, suuri näyttö, voimakas soittoääni ja ennalta sovittuihin numeroihin soittava hätäpainike ovat ominaisuuksia, jotka voivat osaltaan tukea vanhuksen pärjäämistä ilman jatkuvaa apua.
Lankaverkossa toimiva turvapuhelin on jo varsin yleinen turvantuoja. Esimerkiksi Oulussa kaupungin sosiaali- ja terveystoimi on vuokrannut niitä jo noin 900. Tarve tuntuu koko ajan kasvavan.
"Turvapuhelimen tarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Niiden määrää ei voi lisätä noin vain, sillä meillä täytyy olla myös valmius vastata puhelinhälytyksiin. Kuitenkin jos todellinen tarve todetaan, puhelimen saa Oulussa käyttöönsä yleensä vuorokauden sisällä", kertoo palvelujohtaja Rita Oinas.
Puhelimen kuukausimaksu vaihtelee tuloista riippuen runsaasta kuudesta eurosta reiluun 13 euroon. Yli 1 681 euron tulot omaava joutuu hankkimaan turvapuhelimen suoraan yritykseltä. Hälytyksen perusteella tehtävä auttamiskäynti maksaa kymmenisen euroa.
Rollaattori vai taluttaja?
Palveluesimies Hanna Määttä on huomannut, että asiakkaan kynnys ottaa vastaan apuväline -- esimerkiksi rollaattori -- on joskus varsin korkea.
"Omaa avuttomuuttaan on vaikea myöntää. Yli 80-vuotiaiden oululaisten luokse systemaattisesti tekemillämme kotikäynneillä olemme huomanneet, että kotona asumista voidaan usein helpottaa varsin pienin toimin. Kaide pesutilaan, luistamaton matto tai vain pelkkä kotitoimien ohjaus voi tuoda suuren avun."
Apuvälinevalmistajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että apuvälineiden käyttäjien eriarvoisuus on vaarassa kasvaa samaa tahtia välineiden tarpeen kanssa. Stakesin tutkija Outi Töytäri arvioi kuitenkin tilanteen olevan paranemaan päin.
"Meillä on parhaillaan tekeillä selvitys apuvälineiden saatavuudesta. Alustava arvioni on, että vuoteen 2000 verrattuna saatavuus on hieman parantunut. Apuvälineiden myöntämisessä ennen käytetyistä tiukoista etukäteiskriteereistä on osin luovuttu, ja osa apuvälineistä on kilpailun myötä myös halventunut."
Myönteistä on myös se, että alueelliset apuvälinekeskukset ovat tuoneet kuntien välille yhtenäistä käytäntöä myöntämisperusteissa. Kaikin paikoin ei vielä kuitenkaan osata päättää esimerkiksi sitä, milloin asiakaan kuuluisi saada käyttöönsä kunnan rollaattori.
"Jos selvää diagnoosia vaivasta ei ole, on ilmeisesti vaikea perustaa päätöstä mihinkään. Apuvälineiden käytön taloudellisia vaikutuksia on tutkittukin, mutta maalaisjärjellä tajuaa, että rollaattorin antaminen vanhuksen käyttöön on edullisempaa kuin palkata hänelle taluttaja", Töytäri toteaa.