Oulun Lipon päättyneen kauden tulokset näyttävät hyvältä. Nuorten supersarjan joukkueet, naiset ja miesten kakkosjoukkue tyylittelivät kesänsä yli tavoitteiden. Mutta se kirkkain pakka, miesten supersarjan sikermä, jäi kauas kiikareissa olleista mitalikahinoista.
"Kun pelaajat laskettiin yhteen oli koossa porukka, joka yltää neljän sakkiin. Miesten joukkue oli ainoa pettänyt kortti", totesi Lipon puheenjohtaja Timo Korhonen.
Enää ravassa ei tahdota rämpiä.
Seuran ensi vuoden 50-vuotisjuhlien kunniaksi halutaan järjestää kunnon ohjelmaa Raksilan pesäpallopyhättöön. Juhlavuodelle tahdotaan rakentaa finaalijoukkue. Palikoiden asettelu on aloitettu kun tiistaina seurajohdolla oli esitellä kaksi uutta sopimusta.
Jalkoja Lipossa riittää tulevina kausinakin kun Tuomas Tervosen lähtöhuhuilta katkaistiin siivet. Tervosen sopimus kattaa ensi kesän, vuodesta 2006 on olemassa optio.
Kirkkaimpien mitaleiden tavoittelussa tärkeäksi voi nousta mies, jolla on kokemusta Poika-patsaan kannattelusta. Sotkamon Jymyn kasvatin Markus Meriläisen, 29, kaapista metalliläpysköitä löytyy kahdeksan, joista neljä on kultaista.
Uudella vuosituhannella palkintopallisijat ovat kuitenkin jääneet haaveeksi. Ainoa mitali on Järvenpäässä syksyllä 2003 Sotkamolle hävitty hopea.
Järvenpään riveissä pieleen menneen viime kesän jälkeen nälkä on kasvanut ja sitä mies tahtoo tyydyttää Pohjois-Pohjanmaalla.
"Ouluun tulemisen lähtökohtana oli mahdollisuus menestyä. Soittelin joukkueen avainpelaajien kanssa ja sain selville, että Lipossa se on mahdollista. Haluan itse edesauttaa joukkuetta menestymään ja se on suuri motivoija", Helsingissä asusteleva Meriläinen toteaa.
Kun jää oli murrettu, ei sopimuksen kanssa jahkailtu.
"Viime viikon keskiviikkona keskustelimme ensimmäisen kerran ja torstaina teimme Helsingissä sopimusta", valottaa Lipon toimitusjohtaja Esko Ahokas. Meriläisen sopimus on mallia 1+1.
Kasapäin
vastuuta
Meriläisen tehtävänä on tuoda johtajuutta ulkovuoroihin ja tilkitä aukkoja polttolinjassa. Paikka on pari vuotta sitten lukkarin hommat lopettaneelle ja ulkokentälle siirtyneelle pelimiehelle mieluisa.
"Ei siinä yksin kuitenkaan pysty ihmeitä tekemään. Tarvitaan yhteispeliä vieruskaverin kanssa", Meriläinen kuittaa.
Mailan varressa homma on osin tuttua, sillä lippopaidassakin miestä pitäisi saada saateltua pesien välit. Mielenkiintoista uutta tekemistä löytyy juoksijoiden saattelemisessa kotipesään.
"Tilanteiden rakentelijana olen viime vuodet pelannut, mutta kotiuttajan rooli tuo mukanaan haastetta. Siihen täytyy keskittyä enemmän", Meriläinen kaavailee.
Ajatukset natsaavat
pelinjohdon kanssa
Nurmijärvellä opettajan hommia paiskiva Meriläinen suuntaa muuttoauton nokan kohti pohjoista keväällä suvivirren jälkeen.
"Talven ajan teemme tiivistä yhteistyötä ja käyn joukkueen kanssa harjoitusleireillä. Kevääseen asti olen helsinkiläisoululainen", Meriläinen hymähtää.
Jokaisessa edustamassaan joukkueessa Meriläinen on napannut mitalin. Jos kokeneen kehäketun tuntumaan on uskominen, ei Oulun kierros tee poikkeusta.
"Kyllä mahdollisuuksia on. Kovaa työtä se vaatii. Ihan sama mitä pelipaidan selässä lukee, tärkeintä on jokaisen pelaajan sitoutuminen joukkueeseen", Meriläinen korostaa.
Lipon pelityyliin sopeutuminen ei Meriläisen mukaan tule olemaan vaikeaa.
"Pelinjohtaja Santeri Haipuksen kuviot ovat lähellä sitä, mitä itsekin pelaamisesta ajattelen. Tykkään siitä, että pelissä on yllätysmomentteja, eikä aina paineta ennakkoon suunnitellun kaavan mukaan eteenpäin."
Lipon miehistöä ei ole vielä lyöty lukkoon. Sami Aholan ja Jussi Kemilän kanssa neuvottelut ovat käynnissä. Lisäksi parin viikon sisään on tulossa yksi vahvistus.
"Ehkä tarvitsisimme monipuolisuutta vaihtolyönteihin", vinkkasi Tervonen johtoryhmän nyökyttelyn säestämänä.