Kansalaisvastuu on vieras käsite nykypäivän suomalaisille ja myös oululaisille. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun lukee viime perjantain Kalevaa. Muutaman metrin päässä bussipysäkillä seisoneet ihmiset eivät vaivautuneet auttamaan jalkakäytävälle tuupertunutta miestä. Ohikulkeva autoilija auttoi sairauskohtauksen saanutta ja hälytti paikalle apua.
Tapaus herätti keskustelua netti-Kalevassa. Lukijat kertoivat kokemuksiaan avunsaannista, mutta myös ohikulkemisesta. Aina edes ojanpohjalta tulevaan avunpyyntöön ei reagoida, vaan kävellään tyynesti ohi. Kylmäkiskoisuus on huipussaan, kun toista ihmistä ei viitsitä auttaa.
Pärjäämisen perinnettä, puuttumattomuutta ja yksilön oikeuksia korostavan elämäntavan toinen puoli on pahimmillaan välinpitämättömyys, heitteillejättö ja itsekkyyden kulttuuri. Oma napa on lähinnä, eikä muita edes nähdä.
Yhteisöllisyydestä ja auttamisvelvollisuudesta on siirrytty viranomaisvastuuseen, jolloin lähin omainen on viranomainen. Mieluummin hälytetään poliisi tai ambulanssi paikalle kuin käydään itse tarkistamassa, onko pakkasessa pihalla makaava, vähissä vaatteissa hortoileva tai pyörällä kaatunut avuntarpeessa.
Aina viranomaisapukaan ei auta. Näin kävi pikku-Eerikan tapauksessa, jossa tytön kaltoin kohtelua oli käsitelty useita kertoja eri viranhaltioiden kesken. Lapsen elämä päättyi väkivaltaiseen kuolemaan.
Suomalaisten helmasynti on se, että muista ei välitetä, asioihin ei puututa, eikä avuntarvitsijaa auteta. Korkeintaan jäädään syrjäkarein tuijottamaan, odotetaan jonkun muun tarttuvan toimeen tai pyyhälletään suoraa päätä ohi ja unohdetaan kiusallinen havainto.
Ripaus tervettä järkeä ja luontainen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan on halpaa huolenpitoa. Sitä ei pidä verrata kerrostalokyttäämiseen, jossa naapurin jokainen risahdus raportoidaan eteenpäin.
Koetilanteissa on havaittu, että yllättävän moni jättää hätään joutuneen ihmisen pulaan. Auttamiskynnys on korkea. Kuitenkin, kun yksi pysähtyy auttamaan, on paikalla nopeasti myös muita.
Periaatteessa avun tarvitsijaa on aina autettava. Pelastustoimien laiminlyönnistä voi seurata vankeutta. Heitteillejättöjä tulee poliisin tietoon vuosittain vain vähän. Jälkikäteen on usein vaikea etsiä laiminlyöntiin syyllistyneitä sivullisia. Onnettomuuspaikkoja ei kuitenkaan pidä ruuhkauttaa ja jäädä tirkistelemään, jos selvästi on nähtävillä, että tilanne on hoidossa.
Kun pysähtyy auttamaan, on syytä muistaa varovaisuus, ettei touhukkaassa auttamisinnossa vahingoita mahdollisesti loukkaantunutta enemmän. Ensiapukurssin käyneet tietävät, mitä vähimmillään ja enimmillään voi tehdä. Jos tietoa ei ole, on tärkeä soittaa hätäkeskukseen, jotta ammattilainen pääsee opastamaan eteenpäin.
Hyvä ohje on, että kaveria ei jätetä, mutta ei liioin vierasta. Koskaan ei tiedä, milloin avuntarve osuu omalle kohdalle.
Pääkirjoitus