"Pahinta on, että hoitoon pääsee vasta kuukausien päästä siitä, kun on apua hakenut. Jo hoitoon hakeutumiseen on saattanut olla iso kynnys ja sitten ei apua saakaan", kertoo oululainen opiskelija, jolla on kokemusta Oulun mielenterveyspalveluista neljän vuoden ajalta.
Sitä ennen hän asui Torniossa, jossa hoitoon pääsi saman tien.
Oulussa tilanne on toisin. Ensimmäisen soiton jälkeen sai odottaa aluksi kuukauden verran niin sanottua arviointiaikaa ja sen jälkeen varsinaisen hoidon alkamista viisi kuukautta. "Se on järkyttävän pitkä aika", kertoo ahdistuksesta ja pakko-oireista kärsivä opiskelija. Ystävien ja sukulaisten tuella selvittiin joten kuten kitkuttamalla eteenpäin.
"En nyt aivan sängyn pohjalla maannut, ja olihan välillä parempiakin aikoja, mutta vaikeaa se oli. Siinä pitäisi kyetä elämään normaalia elämää: opiskelemaan, lukemaan pääsykokeisiin, käymään töissä. Onneksi minulla ei ollut perhettä, eikä ketään muita huollettavana."
Odotusaikana tilanne voi huonontua ja kun keskusteluhoito vihdoin alkaa, se ei ehkä enää riitäkään, vaan tarvitaan raskaampaa hoitoa kuin jos apua saanut aikaisemmin. "Tiedän ihmisiä, jotka ovat odottaneet arviointiajan jälkeen lähes vuoden keskusteluhoidon alkamista."
Oulun mielenterveystoimiston palveluihin hän on ollut tyytyväinen, kun vihdoin niihin pääsi. Aikoja tosin saisi olla useammin kuin kahden viikon välein. Välillä opiskelija turvautuikin yksityisiin psykiatrisiin palveluihin, jolloin terapeutin vastaanottoja oli pari kertaa viikossa.
Oulun mielenterveyspalvelujen parantamiseksi kerätään nimiä internetadressiin, joka luovutetaan ensi viikolla kaupungille.