Perheiden ja lasten hyvinvointiin ei viime vuosina ole kiinnitetty läheskään riittävästi huomiota.
Ennaltaehkäisevän avun määrän lisääminen on pitemmän päälle järkevää ja inhimillistä.
Perheiden ja lasten hyvinvointiin ei ole viime vuosina kiinnitetty läheskään riittävästi huomiota. Miten muuten on mahdollista, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alkuun nähden?
Ongelmat, joiden juurisyyt johtuvat rikkinäisistä perheistä, ovat selvästi kasvaneet. Lastensuojelun pitäisi olla nykyistä paremmin resursoitua niin, että lapset ja perheet saisivat oikeanalaista apua riittävän ajoissa.
Lyhyellä aikavälillä tuen saatavuuden lisääminen maksaa, mutta tulee halvemmaksi, jos sillä vältetään entistä suuremmat kustannukset ja inhimilliset kärsimykset. Joissakin kunnissa tämä on ymmärretty, ja niissä on palkattu lisää henkilöstöä lastensuojelun perhetyöhön. Näin on saatu lopulta säästöä, kun on voitu vähentää kalliita sijoituksia.
Viime vuonna oman kotinsa ulkopuolelle oli sijoitettuna tai huostaan otettuna lähes 18 000 lasta ja nuorta. Samaan aikaan lastensuojelun avohuollon parissa oli liki 56 000 lasta ja nuorta.
Aina lastensuojeluasiakkuus ei johda sijoitukseen tai huostaanottoon. Päinvastoin, matalan kynnyksen avohuolto tarjoaa tukea ja apua kasvatuksellisissa ongelmissa, purkaa tulehtuneita tilanteita ja ehkäisee pitemmälle menevien toimien tarpeen.
Kevyimmillään lastensuojelun avohuolto voi olla esimerkiksi lapsen tai nuoren tukemista harrastuksissa. Myös uupuneet vanhemmat voivat tarvita tukea, jota muualta ei ole saatavilla.
Perheiden hyvinvoinnin muuttuminen pahoinvoinniksi on vakava asia, jonka seuraamukset ovat kohtalokkaita niin taloudellisesti kuin inhimillisesti. Huonot mallit periytyvät herkästi seuraaville sukupolville, jos elämä muutenkin on näköalatonta.
Perheille annettavan ennaltaehkäisevän avun määrän lisääminen olisi tärkeää. Ennaltaehkäisevä työ säästää lopulta lastensuojelun kuluja. Puhumattakaan siitä, mitä se vaikuttaa apua saaneiden lasten ja perheiden elämään.
Muhoksella sijaitsevan koulukodin epäkohdat ovat nostaneet esiin lastensuojelun ahdingon kipukohtia. Viranomaisten valvonta sijoitusyksiköissä on resurssipulan takia ollut riittämätöntä samalla kun kanteluiden määrä on kasvanut. Lapset ja nuoret jäävät auttamatta paitsioon, jos edes valvovilla viranomaisilla ei ole aikaa valvoa sijoitusyksikköjä.
Oulussa lastensuojelun ongelmat nousivat muutama vuosi sitten valtakunnallisen huomion kohteeksi törkeän insestitapauksen seurauksena. Viranomaiset seurasivat tilannetta, antoivat ohjeita ja määräyksiä. Oulun lastensuojelun tilanne onkin lastensuojelun palvelujen sisällön, toteuttamisen ja laadun osalta menossa vähitellen parempaan suuntaan.
Lastensuojelussa ennaltaehkäisevä työ on avainsana. Tukiperheistä on jatkuva pula ja heitä kaivattaisiin lisää (Kaleva 4.10.). Tukiperhettä voivat tarvita perheet, joilla ei ole sukulaisia Oulussa, mutta myös perheet, joiden voimavarat syystä tai toisesta ovat vähissä.