Se, millaisia voimia esihistoriallisella ajalla eläneet ihmiset uskoivat meripihkan omaavan, on vain nykytutkijan mielikuvituksen varassa. Antiikin ajoista asti meripihkaa on pidetty arvokkaana lääkeaineena niin kiinteässä muodossaan kuin öljynä ja savunakin.
Vielä nykyisinkin monissa Keski-Euroopan maissa ensimmäisien hampaidensa kanssa vaikeroiville vauvoille laitetaan kaulaan meripihkariipus lievittämään kipuja.
Meripihkaan hankaamalla aikaansaatu staattinen varaus on tunnettu jo pitkään. Meripihkaa pidettiin aikoinaan magneettisena, joskin raudan sijasta se vetää puoleensa kevyempää tavaraa, kuten höyheniä, hiuksia tai pieniä paperinpaloja.
Poltettaessa meripihka muuttuu pikimäiseksi, tahmeaksi nesteeksi, josta voidaan valmistaa meripihkaöljyä. Meripihkaöljyn uskottiin parantavan epilepsiaa, kouristuksia, unettomuutta, mielenvikaisuutta, hermoromahdusta ja antavan lisää energiaa niin ruumiille kuin sielullekin.
Polton yhteydessä vapautuvalla savulla voitiin karkottaa pahoja henkiä ja käärmeitä. Meripihkan uskottiin myös poistavan elimistöstä liikoja limoja ja nesteitä, parantavan silmätulehduksia ja paiseita.
Nykyisin onnenkivenä myytävän meripihkan uskotaan rauhoittavan kantajansa hermoja, hillitsevän yliaktiivisuutta ja kirkastavan ihoa. Meripihka myös tuo älykkyyttä, auttaa virtsatien vaivoihin ja tekee omistajansa iloiseksi.