"Apua ei saa, vaikka sitä yrittää hakea"

Kun teini-ikäinen Juho yritti hakea apua masennukseen, vastaanotto oli tyly. "Käytännössä minulle vain naurettiin", hän kertoo.

Masennus riivaa lukemattomia suomalaisia.
Masennus riivaa lukemattomia suomalaisia.
Kuva: Kaleva

Kun teini-ikäinen Juho yritti hakea apua masennukseen, vastaanotto oli tyly.

– Käytännössä minulle vain naurettiin, hän kertoo.

Juho ei tullut toimeen vanhempiensa kanssa, minkä takia hän muutti pois kotoa heti tultuaan täysi-ikäiseksi. Rahapula ja sosiaalitoimistossa luukulta toiselle juoksuttaminen ahdistivat Juhoa, ja ahdistustaan hän lääkitsi alkoholilla.

– Minulle sanottiin, että juomisen lopettaminen ratkaisisi kaikki ongelmani. Sen sijaan olisi pitänyt selvittää, mikä juomisen on aiheuttanut.

Lopulta sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon puolelta apua hakenut Juho pääsi psykiatrille. Vain vartin pituisen tapaamisen lopputulos oli se, että hänelle määrättiin masennuslääkitys.

Juhon kaltaisia syrjäytyneitä nuoria haluaa auttaa Osallistuvat Nuoret 2013 -yhdistys. Se haluaa saada nuorten äänen kuuluviin ja ehkäistä syrjäytymistä.

Yhdistyksen toiminnanjohtajan Linda Nyholmin mielestä yhdistystä tarvitaan, sillä nyt nuoret pystyvät vaikuttamaan lähinnä poliittisissa ja opiskelijajärjestöissä.

– Töissä käyvillä, välivuotta pitävillä ja työttömillä nuorilla ei ole omaa vaikutuskanavaa. Minua huolettavat ne nuoret, jotka ovat jo syrjäytyneet.

Nuorilta nuorille

Nuoret Osallistujat on järjestänyt työpajoja sekä elokuussa nuorten syrjäytymistä käsittelevän seminaarin ja sen yhteydessä musiikkifestivaalin. Yhdistys haluaa parantaa nuorten asemaa yhteiskunnassa.

Nyholmin mielestä esimerkiksi nuorisotakuu on hyvä asia, mutta se ei yksinään riitä. Hän haluaisi enemmän etsivää nuorisotyötä ja yhteistyötä eri viranomaistahojen välille.

– Syrjäytyneet nuoret nähdään yhtenä klönttinä, vaikka jokainen on yksilö. Maahanmuuttajanuoren ongelmat eivät ole samoja kuin nuoren, joka on joutunut keskeyttämään lukion päihdeongelmien takia.

Nyholmin mukaan nuorten ongelmia ja avunpyyntöjä ei oteta tosissaan. Näin kävi myös Juholle.

Nykyään 23-vuotiaalla Juholla menee paremmin. Hän löysi itselleen sopivan terapeutin ja aloitti opiskelun. Luottamus yhteiskuntaan ei kuitenkaan ole palautunut.

– Aina sanotaan, että yhteiskunta auttaa, kunhan vain pyytää apua. Mutta sitten kun sen tekee, ei apua saakaan.