Lisätietoa osoitteesta:
http://pakullagambiaan.com
Maaliskuinen Gambia on kuuma. Marraskuussa asti alkanut kuiva kausi on juuri päättymässä. Trooppinen ilmasto hellii pitkää ja kapeaa matovaltiota.
Senegalin suunnasta rullaa eteenpäin punainen pakettiauto. Suuntana tällä autolla ei suinkaan ole pääkaupunki Banjul, vaan Bakaun lähiö. Siitä auto jatkaa matkaansa vielä Packaun maaseudulle.
Sivustakatsoja ei huomaa, mutta autolla on takanaan jo lähes 7 800 kilometriä ja yli kaksi viikkoa matkaa.
Auton katolla komeilee hopeinen megafoni, ja takaikkunaan on teipattu suomalainen hälytysnumero. Sisäänsä tämä peltilehmä kätkee kasoittain vaatteita, silmälaseja, työkaluja, jalkapallovarusteita, kyniä, kumeja, paperia, letkuja, liittimiä, suuttimia, johtoja ja soittimia.
Ohjaamossa Antti Väisänen ja Juha Isto taittavat matkaa kuin vanhat tekijät. Ovathan he ohjanneet punaista soturiaan jo läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan, Sveitsin, Ranskan, Espanjan, Marokon, Algerian, Malin, Mauritanian ja Senegalin.
Niin ja tietenkin Suomen: Helsingin, Lahden, Heinolan, Jyväskylän, Viitasaaren, Kärsämäen ja Oulun.
Laitilan paloaseman vanha henkilöstönkuljetusauto on kulkenut pitkän matkan päästäkseen uuteen kotimaahansa. Vaikkei paku sitä vielä silloin tiennyt, sen kohtalo otti suunnan kohti uutta maanosaa jo puolitoista vuotta aikaisemmin.
Lokakuussa 2008 Väisänen oli matkalla Gambiassa, koska hän halusi oppia soittamaan paremmin djembe-rumpua. Erityisen lähellä gambialaisten sydäntä ovat musiikki ja jalkapallo. Mikäpä siis sen parempi paikka djemben harjoitteluun. Matkallaan Väisänen huomasi, että Gambian tärkein tulonlähde on turismi. Länsimaissa jyllännyt taantuma on iskenyt kätensä myös matkailuun. Ehtyvät turistivirrat tarkoittavat kurjia aikoja muutenkin köyhälle maalle.
Talvisena helmikuun päivänä Oulussa sataa lunta ja lämpömittari pysyy visusti miinuksen puolella. Punainen pakettiauto seisoo maikkulalaisen talon pihalla. Siinä se tietämättömänä tulevasta odottaa usean sentin lumikerroksen alla.
Sisällä keittiössä teepannun kanssa hääräilevä Väisänen kertoo puolitoista vuotta sitten syntyneestä ideastaan. "Päätin, että minun täytyy tehdä jotain vastapalveluksi rumpuopetuksesta. Niinpä keksin tämän proggiksen", Väisänen valaisee.
Keittiöön valuu unen rippeitä silmistään pyyhkivä Isto. Molemmat miehistä näyttävät siltä kuin edellinen yö olisi kestänyt vain muutaman tunnin.
"Olemme kuluneen kahden viikon aikana työstäneet joka yö räppiporukkamme Pummiharmonian levyä. Ensi viikolla se lähtee Helsinkiin masteroitavaksi. Melkoisella tahdilla tässä ollaan edetty", Isto kertoo.
Levyjulkkarit pidetään 27. päivä helmikuuta Oulun Kuusisaaressa, jossa vietetään myös Pakulla Gambiaan -tapahtumaa.
"Pyrimme tekemään sen jälkeen mahdollisimman paljon keikkaa, sillä tarkoitus olisi, että kaikki keikoista ja levymyynnistä saadut varat käytetään bändin kahden muun jäsenen Gösta Hakunilan ja Aapo Anttilan matkakassan kartuttamiseen", Väisänen valaisee.
Auton rajallisen koon vuoksi Hakunilan ja Anttilan on tarkoitus lentää suoraan Gambiaan.
"Olemme suunnitelleet, että pysähtyisimme matkalla ystävieni luona Espanjassa ja mahdollisesti Alpeilla. Matkaan on kuitenkin varattu sellainen kahdesta kolmeen viikkoa", Väisänen sanoo.
Mikä sitten saa nuoret miehet taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta? Varsinkin kun maailma on jo hyväntekeväisyysjärjestöjä pullollaan. Gambiassakin toimii tällä hetkellä niin Unicef kuin Punainen Risti.
Väisänen ja Isto uskovat, ettei suurten järjestöjen kautta varsinaiseen hyväntekeväisyyteen päädy kuin murto-osa niille lahjoitetuista varoista.
"Näkihän sen nyt Haitin katastrofinkin aikaan. Näissä tekstareissa, joissa pyydettiin lahjoittamaan 10 euroa, niin siitä vain 10 prosenttia menee itse apuun. Lopulla pyöritetään sitä systeemiä. Kyllähän nämä järjestöt ovat niin isoja, että ne pystyisivät auttamaan ilman lahjoituksiakin. Ne lahjoitukset ovat pelkkää plussaa, miksei niitä voida käyttää kokonaisuudessa auttamiseen", miehet ihmettelevät.
Väisänen ymmärtää, että paikalliset haaveilevat paremmasta elämästä. Haaveillaanhan siitä Suomessakin, joka sentään on maailman inhimillisen kehityksen indeksin listalla kärkipäässä, kun taas Gambia sinnittelee hännän huipulla.
"Tarkoituksemme on viedä auto tavaroineen ja työkaluineen gambialaisille, jotta he voivat ryhtyä hankkimaan niiden avulla itselleen elantoa. Siksi mukaan pyritään saamaan mahdollisimman paljon esimerkiksi puukäsityökaluja ja musiikkitarvikkeita. Aiomme reissun lopuksi jättää myös auton paikan päälle. Siitä on käsittääkseni tarkoitus tehdä minibussi", Väisänen kertoo.
Gambian maaseudulle Packauhun viedään lapsille kyniä, paperia, vaatteita, jalkapalloja, kenkiä ja - jos löytyy lahjoittaja - tietokone.
Neuvottelut sponsorin kanssa ovat vielä kesken, mutta jos kaikki menee kuten miehet suunnittelevat, Packauhun viedään myös aurinkokennot.
"Ihmiset ovat ottaneet tämän tosi hyvin vastaan. Tätinikin on kerännyt työpaikallaan hammasharjoja ja muita juttuja vaikka kuinka paljon. Olen joka paikassa, missä on mahdollista, yrittänyt avata suuni ja kertoa projektista", Väisänen kertoo.
Matkan aikana miehet dokumentoivat reissuaan ja päivittävät sen etenemisen nettisivuilleen.
"Haluamme, että ihmiset näkevät, miten apu todella pääsee perille. Tämä on vasta alku. Seuraavalla kerralla haluamme lähteä matkaan kymmenellä autolla."