Apteekkitoiminnan sääntelyn vapauttamisesta ja itsehoitolääkkeiden myynnistä päivittäistavarakaupassa on väännetty kättä vuosikausia. Siihen nähden hallituksen puoliväliriihen toimet ovat vaatimattoman varovaisia.
Jos joku odotti hallituksen räätälöimää uutta takkia, sai tyytyä tuluskukkaroon. Alalle ei ole tulossa kummoisia uudistuksia puhumattakaan merkittävästä normien ja sääntelyn purkamisesta.
Kuluttajan kannalta apteekkeihin liittyvä puoliväliriihen ”suurin” uutinen oli, että lääkerasvat voivat tulla kauppojen hyllylle – kunhan asia ensin selvitetään. Muutos on vähäinen, jos odotusarvona oli, että lähikaupasta voisi jatkossa ostaa särkylääkkeitä.
Itsehoitolääkkeet on muissa pohjoismaissa siirretty kauppojen hyllyille jo vuosia sitten. Samalla kuluttajaa suosiva hintakilpailu on päässyt vauhtiin. Voi kysyä myös sitä, mitä eroa on perinteisellä apteekin normaalitoimintaa suppeammalla lääkekaappimyynnillä ja ruokakaupan yhteydessä tapahtuvalla vastaavalla myynnillä.
Kuluttajaa helpottavia ratkaisuja joudutaan yhä odottamaan, sillä apteekkiala pysyy tiukasti säänneltynä ja hallittuna. Apteekkilupaan kuuluu edelleen sijainnin sääntely. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea puolestaan voi selvittää apteekkiluvan myöntämistä alueilla, joissa se katsoo palvelutason jäävän liian matalaksi.
Potilasta helpottaisi, jos väläytetty apteekkien sijoittaminen sairaaloiden tai päivystysten yhteyteen toteutuisi ripeästi. Reseptilääkkeet saisi kätevästi mukaan samalla käynnillä.
Apteekkariliitto kiitteli vuolaasti hallituksen päätöksiä, joita se pitää maltillisina. Apteekkitoiminta säilyy luvanvaraisena ja proviisoriomisteisena, vaikka apteekkaritoiminnan harjoittamista avoimen yhtiön muodossa selvitetään.
Apteekkienasema ei horju, sillä toimipistelupien määrää nostetaan ja apteekkilupiin liittyvää sääntelyä puretaan nykyjärjestelmän puitteissa. Päivittäistavarakauppa puolestaan on tyytymätön apteekkien tarveharkintajärjestelmän toimivuuden selvitykseen, jos lääkkeiden alueellinen saatavuus ei parane.
Apteekkitoiminnan terveydenhuollollisesta lähtökohdasta on syytä pitää kiinni. Myös lääkevalmistuksen osaaminen korostuu erityisesti poikkeusoloissa. Vaihtoehtoisten faktojen maailmassa apteekeilla on oma tärkeä tehtävänsä lääke- ja terveysneuvonnassa.
Hintakilpailuun olisi kuitenkin hyvä saada vauhtia. Sitä saadaan vain sääntelyä ja lääketaksa-asetusta väljentämällä. Puoliväliriihessä hallitus uskaltautui vain selvittämään mahdollisuutta muuttaa lääketaksaa. Tämä ei lupaa suuria eikä nopeita hintamuutoksia.
Maitokaupassa ei voida myydä reseptilääkkeitä, ei pidäkään. Sen sijaan itsehoitolääkkeiden alueellinen ja ajallinen saatavuus puoltaisi sitä, että päivittäistavarakauppa voisi toimia valikoidun lääkejakelun kanavana. Tämä uudistus voitaisiin toteuttaa ilman uusia selvityksiä vaikkapa kokeilun muodossa. Niin päästäisiin alkuun.