Appelsiinien, autojen, huulipunien, nylonsukkien ja kahvien myyntivoitoilla rahoitettiin Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen toimintaa toisen maailmansodan jälkeen. Rahoittajana oli todellisuudessa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA.
Amerikan dollarit muuttuivat ulkomailla Suomen markoiksi hyväntekeväisyyskaupoilla. Rahat muutettiin ulkomailla tuotteiksi, jotka tuotiin myytäväksi pula-ajan Suomeen.
Valtio antoi 50 prosentin alennuksen tullimaksuissa ja liikevaihtoveroissa, kun kyseessä oli niin sanottu hyväntekeväisyyskauppa. Pienestä avustussummasta kehkeytyi lopulta mojovia voittoja, joilla SDP:n poliittista toimintaa rahoitettiin.
SDP:n historiaa kirjoittava tohtori Mikko Majander on tehnyt oman työnsä ohella tutkimuksen Demokratiaa dollareilla -- SDP ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945 -- 1954 (Otava). Teos julkaistiin keskiviikkona.
Majanderilla on ollut käytössään SDP:n pitkäaikaisen taloudenhoitajan Aarne Paanasen Ruotsiin 1950-luvulla talletetut asiakirjat.
SDP sai välittömästi sodan jälkeen taloudellista tukea muista pohjoismaista. Myös Yhdysvaltoihin muuttaneet työläistaustaiset siirtolaiset tukivat puoluetta.
Vuosi 1949 oli vedenjakaja ulkomaisessa avussa. Yhdysvallat vakuuttui kommunistijohtoisen lakkoliikkeen kukistamisen jälkeen, että Suomesta ei tullutkaan Neuvostoliiton satelliittia. Yhdysvalloissa arvioitiin, että SDP on ainut merkittävä voima kommunismin patoamisessa.
Majanderin mukaan dollarituki vaikutti "jäykistävästi", etteivät demarit halunneet lähteä kommunistien kanssa samaan hallitukseen.
Hyväntekeväisyyskaupoissa liikuttiin Majanderin mukaan lain pykälien ja hengen sekä maassa vakiintuneiden käytäntöjen hämärällä alueella.
Tuen kanavoimisesta käytiin oikeutta vuosia myöhemmin. Ainoastaan valuuttamääräyksiä rikkoneille langetettiin tuomioita. Kauppoja junailivat SDP:n puoluesihteerit Unto Varjonen ja Väinö Leskinen sekä Paananen. Yhdysvalloissa kuvioista vastasivat SDP:n veteraani Oskari Tokoi sekä Frank Aaltonen, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin 1905.
"Rahasta tuli kylmän sodan keskeinen välikappale, eikä sen käsittelyä kannata kavahtaa moralistista lähtökohdista yhtään sen enempää kuin idän ja lännen taistelun muita aspekteja", Majander kirjoittaa.
Kommunistisille puolueille oli Majanderin mukaan luonnollista pyytää ja ottaa vastaan Neuvostoliiton apua, jos ne muutenkin tunnustivat Moskovan yleismaailmalliseksi suunnannäyttäjäksi.
Majander muistuttaa, että porvarien puoluerahoituksessa olisi myös selvitettävää.