Elokuvat Sota apinoiden planeetasta 2D/3D (War For The Planet Of The Apes), Yhdysvallat 2017. Ohjaus: Matt Reeves. Käsikirjoitus: Mark Bomback ja Matt Reeves. Pääosissa: Andy Serkis, Woody Harrelson, Steve Zahn, Toby Kebbell. Kesto 2 h 20 min. – Plaza & Star, Oulu.
Yksi kaikkien aikojen puhuttelevimmista ja syvällisimmistä tieteiselokuvista, ranskalaisen Pierre Boullen romaaniin perustuva Apinoiden planeetta (1968) sai aikaan kokonaisen sarjan elokuvia ja jopa tv-sarjan 1970-luvulla.
Tim Burtonin kunnianhimoisen, mutta epäonnistuneen uudelleenfilmatisoinnin (2001) jälkeen 20th Century Fox -studio kykeni onneksi modernisoimaan apinasaagan kiehtovalla ja koukuttavalla tavalla. Apinoiden planeetan synty (2011) jaApinoiden planeetan vallankumous (2014) toivat mukaan aimo annoksen kaivattua inhimillisyyttä.
Weta Digital -erikoistehostefirman ja motion capture -tekniikkaan erikoistuneen näyttelijä Andy Serkisin ansiosta uudet ihmisapinat saatiin tuntumaan häkellyttävän todentuntuisilta.
Serkisin häikäisevästi esittämän Caesar-simpanssin dystooppiset seikkailut ovat edenneet nyt trilogian päätösosaan, jossa tarinalliset panokset ovat entistäkin korkeammalla.
Kolmososa alkaa napakalla yhteenvedolla, jonka ansiosta myös ne, jotka eivät ole nähneet kahta aiempaa osaa, pääsevät paremmin kärryille.
Caesaria ja hänen apinayhdyskuntaansa uhkaa aiempaa hirmuisempi vihollinen, Woody Harrelsonin ihmiseversti, joka saa alkumetreillä aikaan niin paljon pahaa, että Caesarin on lähdettävä kostoretkelle.
Mukaansa hän saa onneksi kourallisen lojaaleita apinoita, mukaan lukien lojaalin orangin Mauricen.
Caesarin ja hänen apinatovereidensa matkanteko muuttuu, kun mykkä ihmistyttö (Amiah Miller) ja puolihullu simpanssi, Paha Apina (mainio Steve Zahn) liittyvät joukkoon.
Perillä apinoita odottaa rankka yllätys. Muiden apinoiden kuolemanpelosta aiheutuva petos on sekin oleellinen osa juonikuviota.
Aiemmin muun muassa Cloverfieldin (2008) ja Apinoiden planeetan vallankumouksen ohjauksesta vastannut Matt Reeves osoittaa Sodalla apinoiden planeetasta kehittyneensä huippuluokan Hollywood-ohjaajaksi.
Edeltävään osaan verrattuna Sota on huomattavasti tummasävyisempi ja viipyilevämpi, suorastaan verkkainen kerronnaltaan. Kiitos Reevesin ilmiömäisen henkilöohjauksen, tämä antaa katsojalle oivallisen tilaisuuden samaistua entistä suuremmalla herkkyydellä Caesarin ja hänen eloonjäännistä kamppailevaan apina-armeijaansa sekä todella välittää heidän lopullisista kohtaloistaan.
Uusseelantilaisen Weta Digitalin uskomaton tehostetyöskentely on kehittynyt sellaiseen pisteeseen, että eri apinahahmoihin ei suhtaudu enää lainkaan trikkeinä, vaan hengittävinä ja tuntevina olentoina. Ne tuntuvat tismalleen yhtä todellisilta kuin elokuvan ihmisnäyttelijät.
Eeppisen traaginen loppuhuipentuma kohottaa Sodan apinoiden planeetasta samalle laatutasolle vuoden 1968 alkuperäisen mestariteoksen kanssa. On iso ihme ja vääryys, jos Oscareita ei ala hiljalleen tipahdella.
