Viime päivien uudissanoihin kuuluu termi apinaenglanti, jonka läpimurto tapahtui Helsingin Sanomien jutussa. Siinä diplomiekonomi Lenita Airisto otti kantaa suomalaispäättäjien kielitaitoon: "Me kärsimme jo nyt apinaenglannista." Sen puhujia ei "pidä päästää näkyville".
Airisto on ennenkin arvioinut räväkästi suomalaisia tapoja, etenkin miesten. Unohtumaton on hänen kauhistuksensa siitä, kuinka suomalaisinsinöörit kulkevat maailmalla tummassa puvussa ja valkoisissa tennissukissa. Omien havaintojeni perusteella tennissukkamiehet ovat nyttemmin joko kuolleet sukupuuttoon tai vaihtaneet sukkia.
Samalla väitän, että vaikka kaikki Nokian edustajat Jorma Ollilasta alkaen olisivat koko työuransa ajan käyttäneet valkoisia tennissukkia ja vaikka ranta-Rolexeja, yhtiön menestys olisi ollut yhtä vahva kuin se nyt on. Ei se ole tyylistä kiinni.
Apinaenglanti-syytös on kaksipiippuinen juttu. On ihan selvää, että Suomen ministerien pitää osata kunnolla vähintäänkin englantia. Jos ei osaa, on tällainen päättäjä esimerkiksi EU-kokouksissa auttamattomasti toistaitoinen.
Jos apinaenglanti tarkoittaa vain kehnoa lausumista, Airisto on hakoteillä. Jos kieli on muuten hallinnassa ja sanat löytyvät, ei lausumisen eleganssilla ole suurta väliä. Parempi puhua tönköstikin kuin ei puhua ollenkaan.
Suomalaiset eivät todellakaan ole ainoa kansa, jossa sujuvankin englannin alta kuuluvat oman kielen ääntötavat.
Millähän nimellä Airisto kutsuisi esimerkiksi intialaisten käyttämää englantia, joka sekin on ääntämykseltään aika kaukana oxfordilaisesta?
Suomalaisten käytöksen yletön vertailu muun maailman tyyleihin kielii heikosta itsetunnosta. Maailmalla on syytä käyttäytyä muita kulttuureja kunnioittaen, mutta on muun maailmankin ihmisillä sen verran ymmärrystä, että vierasmaalaisille annetaan anteeksi pienet puutteet tapojen tuntemuksessa.
Harva kiinalainen ottaa nokkiinsa, jos käyntikorttia ei ojenneta etiketin mukaan, tai etiopialainen, jos vierasmaalainen ei tajua kätellä kahta kättä käyttäen. Olennaista on se, että yritetään olla kohteliaita.
Realiteetti on sekin, ettei pieniä konflikteja voi välttää. Suomalaisia ärsyttävät jotkin tänne tulleiden ulkomaalaisten tavat. Nämä puolestaan paheksuvat syystäkin esimerkiksi täkäläistä viikonloppujuopottelua.
Myös suomalaisten hiljaisuus ja vähäeleisyys vaikuttavat helposti epäkohteliaalta tai muuten omituiselta. Itseäni on ulkomailla epäilty sairaaksi ja masentuneeksi tilaisuudessa, jossa minulla oli tavattoman hauskaa.
Helppoa ei kulttuurien kohtaaminen ole aina niissäkään maissa, joissa ilmiö on vanha. Ruotsissa nousi kohu, kun kaksi tv-ohjelmaa vetävää nuorta musliminaista kieltäytyi uskontonsa vuoksi kättelemästä ohjelmaan haastateltavaksi pyydettyä tunnettua debatööriä Carl Hamiltonia. Tämä tuohtui tapauksesta niin kuin ruotsalainen vain osaa, eikä asiaa saatu puhumallakaan selväksi.
Tässä kiistassa sympatiat kallistuvat Hamiltonin taakse. Ruotsissa kuten meilläkin kättelystä kieltäytyminen on rankanpuoleinen loukkaus. Miehen ja naisen kättelyssä ei ole täällä mitään likaista eikä alistavaa, miltä naista pitäisi suojella.
Kohua aiheuttaneen opettavaisen tapauksen kulun voi kuunnella esimerkiksi YouTubessa hakusanoilla Halal-tv ja Hamilton.
***
Linnan juhlille on lähetetty kasa väärennettyjä kutsuja. Ylen tietojen perusteella kutsujen lähettäjä näyttää olevan rasismin tukija. Lapsellinen kiusanteko sopii sen aatesuunnan ajattelutapaan.