Joen yläjuoksulta keikkui lastu rantaan. Tunnette tarinan. Suomalainen mökkiasukas otti uunin vierestä kirveen käteensä ja alkoi puhista. Häntä raivostutti, että siellä joku muukalainen vuolee päreitä.
Ei millään pahalla, mutta sotkee kalavedet. Vuolkoon niitä kainaloonsa tai kattoonsa, ihan sama meikäläiselle, kunhan ei tällä tavalla ala isotella. Siinä rauhallinenkin ihminen suuttuu.
Noin suomalainen pohdiskeli samalla kun veivasi tahkoonsa jyrisevät kierrokset. Kirves on hiottava teräväksi.
Ei millään pahalla muuten, mutta varmuuden vuoksi.
Suomalainen mökkiasukas saanut unta seuraavana yönä. Eikä seuraavana eikä seuraavana.
Hän mietti, kuka piru sen lastun lähetti? Miksi juuri hänen rantaansa pilaamaan?
Ei millään pahalla, mutta jos lähettäjä on ruotsalainen niin se rupeaa jo justiinsa ällöttämään. Suomalainen tiesi Ruotsin maaksi, jossa sekä miehet että naiset jahtaavat yhtä ja samaa sukupuolta.
Ruotsissa parasta on Haaparanta. Sekin vain noin tunnin pituisissa jaksoissa. Siinä ajassa ehtii ostaa leuat täyteen nuuskaa ja pikkuväelle suklaista tekotupakkaa.
Nukkua ei voinut. Entä jos lastun lähettäjä on venäläinen! Oikea mahorkalle haiseva ryssän muikale siellä saakeli raapii sikäläisellä kirveenkuvatuksella puuta ja viskoo veteen. Sellaisella menolla lastuista muodostuu jokeen kohta pato.
Ei millään pahalla, mutta miesryssät mellastavat votkapäissään. Naisryssät levittävät suomalaisten keskuuteen niin hirveitä tauteja, että naamaan nousee pahka.
Uuh, krooh...
Väsymys voitti viimein. Suomalainen näki unta, että pikkuruisen lastun lähetti hätääntynyt paviaani Korkeasaaresta. Suomalainen kahahti hereille, nappasi kirveen ja lähti niiltä makuilta kohentamaan apinalinnaa ajanmukaiseksi.
Ei millään pahalla, mutta paviaaniuros Repe tuntuu kuin velj'mieheltä. Paviaanin elämä on miehekästä mutta yksinäistä.
petri.laukka@kaleva.fi