Kuusi vuotta sitten Anu Saari saatiin Saksasta teatterijohtajaksi Ouluun. "Minuun iski lumen kaipuu", hän sanoi silloin Kalevan haastattelussa. Nyt Saari voisi hyvällä syyllä sanoa kokeneensa Oulun kaupunginteatterissa myös jään.
Mutta hän ei sano, sillä hyviäkin asioita on Oulun-vuosiin mahtunut riittävästi. Hymynkare leviää teatterinjohtajan kasvoille, kun puhutaan esimerkiksi Teatrian ajasta teatteritalon remonttia paossa.
Saaren jäähyväisohjaus, teatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saanut Anton Tshehovin Lokki, keräsi paljon myönteistä palautetta. Tavallaan Lokki on yhtä aikaa hänen lähtönsä ja loitsunsa.
Myötätuuli finaaliosuudella on tärkeää myös tulevaisuuden kannalta. Kesällä ex-teatterinjohtajalla on edessä työnhaku.
Antoisa evakkoaika
Oulun kaupunginteatterin evakkotaipaleen Teatrialla ja muualla kaupungissa voi sanoa onnistuneen yli odotusten.
Anu Saaren ansioksi luetaan yleisesti, että hän onnistui junailemaan remontin rahoituksen ja järjestelyt sillä tavalla, ettei kaupunginteatteri menettänyt uskollisia katsojiaan, vaan päinvastoin laajensi yleisöpohjaansa.
Lisäksi teatterin budjetti on kuuden vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut noin neljästä miljoonasta eurosta yli seitsemään miljoonaan euroon.
"Teatria oli loistava mahdollisuus tuulettaa, kun lähdimme pois vanhoista ympyröistä. Kyllä me sen tilan etsimiseen käytimmekin aikaa. Tunnen varmaan joka ainoa vapaan tilan tästä kaupungista", Saari muistelee.
Teatterinjohtaja on ylpeä muun muassa siitä, että Teatrialla tehtiin Mikko Roihan ohjauksena Maria Jotunin näytelmä Elämä ja kuolema, joka oli odottanut tulemistaan lähes sata vuotta.
Teatrialta muistetaan myös Milanon ihme, Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, Isadora! ja Americako.
Saaren sydäntä lähellä ovat niin ikään olleet lastenteatterifestivaalit ja Suomen Kansallisoopperan kanssa aloitettu yhteistyö, joka jatkuu Mozart-baleteilla kesäkuun alussa.
Rankkaa pyykinpesua
Anu Saaren työaikaa Oulussa on jäljellä enää vajaat kaksi kuukautta. Teatterin henkilöstöongelmien julkinen pyykinpesu on ollut hänelle rankkaa aikaa.
Saarta harmittaa, ettei hänen näkemyksiään teatterin organisaation kehittämisestä ole aina ymmärretty henkilöstön piirissä oikein. Hän sanoo pyrkineensä jakamaan vastuuta ja tukemaan linjajohtamista.
Aikaisemmin teatterissa oli Saaren mukaan totuttu siihen, että teatterinjohtaja on kaikkien esimies.
"Nyt jokaisen mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä lisääntyi, kun teimme kaksi vuotta työtä luodaksemme yhteisen toimintatavan."
"Monista tuntui kai siltä, että keksittiin turhaan uusia kokouksia ja osastojen esimiehiä, tai että minä en arvostanut heidän työtään, kun kaikkia asioita ei voinutkaan hoitaa henkilökohtaisesti kanssani."
Persil-puhdas
Taiteen tuppipöydissä on välillä isketty myös Stasi-kortilla, vaikka Anu Saari tosiasiassa työskenteli apulaisjohtajana Cottbusin valtionteatterissa itäisessä Saksassa vasta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen vuosina 1990-2000.
"Taustani tutkittiin silloin tarkkaan ja sain Stasi-arkistoja valvovalta Gauckbehörde-virastolta virallisen ´Persil-schein´-paperin, jossa minut todetaan kelvolliseksi julkishallinnon johtaviin virkoihin", Saari paljastaa.
Persil-nimi tulee tunnetusta kansainvälisestä pyykinpesuaineesta, joten 1970-luvulla Agit-Prop-laulajanakin tunnettu Saari sai valkaisutodistuksen.
Struktuureja kansalle
Oulun kaupungin ylimmän johdon suhtautumista teatteriin Anu Saari pitää suorastaan esimerkillisenä. Oulussa ymmärretään, että valistamalla ja sivistämällä ihmiset oppivat käyttämään myös demokratiaa.
"Minusta koulujen taideaineiden vähentämisellä ja nuorten huonolla äänestysprosentilla on suora riippuvuussuhde. Kiinnostus struktuureihin ja elämän yhteyksiin herää myös teatteritaiteen kautta. Toimintojen seuraukset, mihin teot johtavat, paljastuvat teatterissa."
Tshehovin Lokki kaupunginteatterin suurella näyttämöllä toteuttaa samaa. "Lokkiin sisältyy itse asiassa kaikki, mitä haluan tässä tilanteessa sanoa", Anu Saari summaa.