Pääkirjoitus

Anttila ei osannut uu­dis­tua

Anttilan kauppaketjun yllättävän konkurssin taustalla on paitsi kärsimätön sijoitusraha myös tavaratalojen jämähtäminen paikalleen. Maineikas brändi ei auttanut, kun kuluttaja ei enää löytänyt etsimäänsä.

Tavaratalo Anttilan konkurssi ja poistuminen usean kaupungin katukuvasta on osoitus siitä, kuinka nopeaksi ajan riento on kaupanalalla käynyt.

Jos yleistavaratalo ei osaa jatkuvasti uudistaa tuotevalikoimaansa ja kehittää palvelukonseptiaan erikoiskauppojen tasolle, edessä on lapun paneminen luukulle. Näin kävi perinteikkäälle Anttilalle. Ketju ei konkurssiin mennessä tehnyt vielä jättitappioita, mutta suunta oli alaspäin.

Vaikka varallisuutta oli enemmän kuin velkaa, reilun vuoden tavarataloketjun omistajana toiminut pääomasijoitusyhtiö 4K Invest arveli, ettei tappiokierrettä saada oikaistuksi.
Saksasta johdettu 4K Invest on aiemmin hankkinut omistukseensa Anttilan tapaisia huonoa tulosta tehneitä yrityksiä, jotka on saneerattu huippukuntoon ja myyty. Yhtiöllä oli aikomus menetellä niin myös Anttilan kanssa.

Omistaja ei ole kertonut, miksi into Anttilaan lopahti yhtäkkiä. Yhtiö avasi uuden tavaratalon Lohjalle vasta muutama viikko sitten.

Saksalainen sijoitusraha saattoi olla turhan kärsimätön, mutta tosiasiaa ei voi muuttaa. Anttilan toiminta kaatui siihen, ettei yhtiö kyennyt vastaamaan nykyajan tarpeisiin kuin puoliksi.

Verkkokauppa oli yksi Suomen vetävimpiä, mutta tavarataloilla oli vanhahtava leima. Yhtälö ei toiminut.

Anttila osasi käyttää verkkokaupassa hyväkseen pitkää kokemusta postimyyntiyhtiönä, jollaisena toiminta alkoi 64 vuotta sitten.

Se ei kuitenkaan riittänyt. Monesta kuluttajasta vaikutti, ettei Anttilan tai Kodin1 -liikkeiden tuotevalikoima uudistunut tavarataloissa vuosikausiin. Anttilat tuntuivat kauppaavan samoja tuttuja perustuotteita samalla tutulla tavalla.

Näin ei tietysti todellisuudessa ollut, ja esimerkiksi tavaratalojen johtajilla on asiasta toinen perusteltu näkemys. Perustelut eivät vain auta silloin kun asiakkaan kokemus on erilainen. Se näkyy tuloksessa.

Tuskin on väärin sanottu, että Anttilan tavarataloissa ei 2000-luvulla osattu kaupata elämäntapaa ja trendejä. Niissä myytiin verhoja, kulhoja ja mattoja. Lopulta kuluttaja ei tiennyt, mitä Anttila edustaa.

Samalla tärkein omaisuus, hyvä brändimaine, mureni. Osittain siitä syystä on turha odottaa, että jokin kotimainen sijoittajataho haluaisi ottaa Anttilat suojiinsa. Maineenpalautus olisi kallis operaatio.

Merkittävän kauppaketjun loppu on kova isku. Työttömäksi jää suoraan noin 1 300 työntekijää puhumattakaan kerrannaisvaikutuksista vaikkapa kuljetuksissa.

Lähtö kouraisee Pohjois-Suomea, jossa on toiminut viisi yhtiön tavarataloa. Oulun tilanne on ikävä, sillä kaupungista häipyy Stockmannin ohella lyhyen ajan sisään Anttila ja Kodin1.

Kuluttajasuojan kannalta on huolestuttavaa, että moni verkkokaupassa asioinut on vaarassa menettää toimittamatta jääneet ostoksensa ja rahansa. Konkurssipesän täytyy kantaa vastuunsa ja joko purkaa kaupat tai toimittaa tavara asiakkaille.