Onko sotatuomarilla oikeus tuomita sen mukaan, mitä hänen omatuntonsa ja Suomen laki sanovat? Vai pitääkö sittenkin tehdä, niin kuin upseeri sanoo?
Osittain tähän kysymykseen keskittyy kirjailija Antti Tuurin näytelmä, joka saa lauantaina kantaesityksensä Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Teos pohjautuu jatkosodan aikaisiin tositapahtumiin ja Paavo Alkion päiväkirjoihin, jotka on kirjaksi toimittanut hovioikeuden presidentti Erkki Rintala.
Näytelmä kuvaa sodan alkuvaiheita kesästä 1941 aina kevääseen 1942 -- hurmiosta uupumukseen ja apatiaan. Sodan jatkuessa useat eivät kestä sen painetta, vaan joutuvat sotatuomioistuimen eteen. Tosielämässä sotavankeja oli peräti 31 000, ja he ruuhkauttivat jatkosodan aikaiset vankilat.
Tuurin näytelmässä vääpeli Paavo Alkio ja eversti Heiskanen asetetaan vastakkain hyvän ja pahan taisteluun. Alkio puolustaa sodassakin inhimillisiä arvoja ja ajaa unelmaa paremmasta maailmasta. Hän haluaa punnita jokaisen tapauksen erikseen eikä suostu teloitukseen vailla tutkimusta.
Kirjailija itse kuvaa näytelmäänsä "faktiiviseksi". Tapahtumat ovat siis faktaa, jotka on koottu näytelmän muotoon. Päiväkirjat toimittanut Erkki Rintala korostaa, että esimerkiksi Alkion suhde lottaan ei päiväkirjojen valossa ole totta. -- Sanottakoon se ennen kaikkea omaisia ajatellen.
Ajankohtainen tänäänkin
Antti Tuuri kiinnostui Alkion päiväkirjoista Ilkan päätoimittajan Kari Hokkasen vinkistä. Hän lukaisi kirjan matkalla Imatralle ja innostui. -- Mielestäni se oli mukaansatempaava ja mielenkiintoinen.
Tuuri otti pian yhteyttä kirjan toimittaneeseen Rintalaan ja ehdotti teoksen muokkaamista näytelmäksi. Rintala ei voinut enää kieltäytyä kolmannelle kysyjälle, varsinkin kun kyseessä oli saman kylän poika. Näin Kauhavalta kotoisin oleva Tuuri sai luvan teoksen työstämiseen näytelmäksi. Myös kirjailija Tuuri löysi päiväkirjoista uutta.
-- Tätä näkökulmaa en ole koskaan tutkinut enkä päässyt selville. Vaikka tässä tapahtuu ikäviäkin, se täydentää jatkosodan kuvaa, hän sanoo. Esimerkkinä Tuuri mainitsee liigat, jotka varastivat valtion ja yksityisten omaisuutta ja myivät sitä eteenpäin. Näytelmä on kaiken lisäksi myös ajankohtainen.
-- Kun kirjoitin tätä, Irakissa tapahtui hyvinkin samankaltaisia tapauksia kuin Alkio käsitteli 40-luvun Karjalassa, Tuuri sanoo.
Kaikkia ei voi miellyttää
Erkki Rintala kertoo miettineensä jo päiväkirjoja julkaistessaan, miten veteraanit suhtautuisivat kirjan sisältämään aineistoon. Sama voi tulla eteen nyt, kun teos on esillä näyttämöllä.
-- Suomalaiset harrastivat väkivaltaa kuulusteluissa. Sitä varmaan joku ei hyväksy, mutta se on totta, mainitsee näytelmän ohjannut Tero Heinämäki.
-- Mitä lottiin tulee, on kummallista, jos vuosikaudet ollaan miehet ja naiset yhdessä, eikä mitään olisi ollut, hän aprikoi.
Paavo Alkion päiväkirjoista välittyy kuitenkin kiivas koti-ikävä. Charmanttina pidetyllä miehellä oli vaimo ja kolme poikaa. Seinäjoen kaupunginteatterissa Alkiota esittää vastikään 30-vuotta täyttänyt Joose Mikkonen. Tosielämässä Alkio oli häntä kymmenkunta vuotta vanhempi.
Rooli todellisen henkilön saappaissa jännitti Mikkosta ensin hieman. Jännitys häipyi, kun hän tajusi, ettei roolin tarkoituksena ole olla pohjalaisimitaatio.
-- En ole tekemässä henkilökuvaa, vaan roolia, jonka nimi on Paavo Alkio, Mikkonen selvittää. Näytelmään liittyy Paavo Alkion päiväkirjanäyttely "Sellaista on sota minun osaltani". Näyttely on avoinna teatterin ylälämpiössä koko syyskauden.