Pääkirjoitus

Antti Rinteen pu­hees­sa oli vappuna edel­leen vaa­li­moo­di – vih­reil­le Kemin jät­ti­teh­das­suun­ni­tel­ma opettaa po­liit­tis­ta rea­lis­mia

Vapun poliittisissa puheissa aatteen paatos sekoittui hallituksen muodostamiseen liittyvään varjonyrkkeilyyn.

Vapun poliittisissa puheissa aatteen paatos sekoittui hallituksen muodostamiseen liittyvään varjonyrkkeilyyn.

SDP:n Antti Rinne kuulostaa edelleen enemmän puolueensa puheenjohtajalta kuin tulevalta pääministeriltä.

Vapun poliittisilla linjauksilla oli tänä vuonna tavallista enemmän painoa. Vaaleista on kulunut vain pari viikkoa, ja hallitustunnustelija, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on aloittanut työnsä.

Jos kuitenkin odotti, että vappupuheiden perusteella tulevan hallituksen kokoonpano olisi jotenkin selkiytynyt, joutui pettymään. Pontta oli enemmän äänenpainoissa kuin sisällöissä.

Puolueidensa ääntä käyttävät puhujat karttoivat visusti linjanvetoja, jotka nousisivat esteeksi hallitukseen pääsylle.

Todennäköinen tuleva pääministeri Antti Rinne sai jo vapunaattona vastaukset pohjustaviin kysymyksiinsä tulevasta hallitusohjelmasta. Vastausten perusteella hän ei heti pullauttanut yhtään puoluetta ulos eikä liioin luvannut yhdellekään paikkaa hallituksessa. Näin oli tässä vaiheessa viisasta toimiakin.

Rinteen vappupuhe oli sen sijaan hämmentävää kuultavaa. Äänessä ei ollutkaan ensimmäistä hallitustaan rakentava pääministeri vaan SDP:n pomo, joka puhui vain omalle väelle.

Puheessa lämmitettiin kampanja-aikana kuullut lupaukset ja vaatimukset hoitajamitoituksesta, aktiivimallin purusta ja tasokorotuksista pienimpiin eläkkeisiin. Samoin Rinne jatkoi Sipilän hallituksen rusikointia.

Rinteen viime päivät ovat epäilemättä olleet kiireisiä, mutta vaalimoodin olisi jo syytä vaihtua kansakuntaa yhdistävämpään puhetapaan.

Halu hallitukseen nousi pintaan vihreidenkin kannanotoissa. Näin erityisesti puheenjohtaja Pekka Haavistolla, kun hän otti kantaa Metsä Groupin Kemiin suunnittelemaan jättimäiseen, paljon puuta nielevään biotuotetehtaaseen.

Haaviston mukaan ”nyt on oikea hetki pysähtyä miettimään, miten metsäteollisuus varmistaa, että Suomi pysyy ilmastotavoitteissaan ja miten luonnon monimuotoisuus turvataan”. Monimutkaisesta ja kriittiseltä kuulostavasta muotoilusta huolimatta Haavisto ei näyttänyt hankkeelle punaista valoa. Lähinnä kyseessä oli ”jyrkkä ehkä”.

Tätä voisi kutsua vaikkapa reaalipolitiikaksi. Kun Antti Rinne on jo väläyttänyt Metsä Groupin suunnitelmalle vihreää ja vihjannut valtionkin osallistumista tarvittaviin väyläinvestointeihin, ein sanominen tehtaalle todennäköisesti merkitsisi vihreille ein sanomista hallitukselle.

Tulevaan hallitukseen liittyen perussuomalaisten Jussi Halla-aho muistutti, että enemmistöhallitus syntyisi myös kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien voimin.

Halla-aho näki ongelmia myös siinä, että melkein kaikki puolueet voivat Suomessa liittoutua toistensa kanssa. Toisaalta hän heitti samassa puheessa ristiriitaisesti ilmaan ajatuksen siitä, että hallituksen voisivat muodostaa automaattisesti kaksi tai kolme suurinta puoluetta.

Uusia hallituksen synnytystapoja on lupa, jopa tarpeen pohtia. Halla-ahon pohdiskelu nykymallin ongelmista kertonee kuitenkin myös epäilystä, että tällä mallilla ja Rinteen johdolla tie hallitukseen ei vaalien kakkoselle ole aukeamassa.