Yli kaksi kuukautta politiikan parrasvaloista poissa ollut sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne palasi julkisuuteen perjantaina. Hän vakuuttaa olevansa valmis Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Hänellä on työkyvystään lääkärintodistus.
Todistusta ei ole syytä epäillä. Epäillä silti sopii sitä tyyliä, jolla Rinteen terveysongelmista kerrottiin julkisuuteen tipoittain ja kovin jälkijättöisesti.
Tyyliä voi selittää osin sillä, että sairauden vakavuus tuli ilmi vaiheittain ja vasta Suomeen paluun jälkeen. Ei kuitenkaan kaikkea. Ei voi millään välttyä epäilyltä, että menettelemällä näin haluttiin peitellä todellista asiaintilaa.
Tällainen on inhimillisesti ja poliittisestikin ymmärrettävää. Puolue joutui pahaan pulaan pahimmalla mahdollisella hetkellä, muutama kuukausi ennen eduskuntavaaleja.
Terveystiedot ovat lähtökohtaisesti aina luottamuksellisia. Tietoja voi kuitenkin kertoa halutessaan itse kukin. Näin voi tehdä myös potilaan tai hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella.
Johtavien poliitikkojen terveydentilasta on alettu kertoa Suomessa ainakin jollakin tavalla presidentti Urho Kekkosen valtakauden jälkeen. Kerrontatavat ovat kuitenkin vaihdelleet poliitikkokohtaisesti.
Kekkosen ajan mittaan heikentyneestä terveydestä vaiettiin vuosikausia ja hänen uskoteltiin olevan todellisuutta paremmassa kunnossa. Kulisseissa käytiin UKK:n presidenttikauden lopulla kovaa seuraajataistelua. Tiedotusvälineet olivat häpeällisesti mukana vaikenemisrintamassa.
Suomessa paheksuttiin laajalti sitä, kun Helsingin Sanomat päivysti Tamminiemen portin pielessä viikkokausia seuratakseen, vietäisiinkö presidentti sairaalaan. Menettely oli kyllä perusteltua; muutoin tietoa Kekkosen kunnosta ei olisi välttämättä saanut.
Kekkosen seuraaja Mauno Koivisto kertoikin virkavuosinaan terveydentilastaan vapaaehtoisesti ja säännöllisesti, suunnilleen vuosittain. Näin teki myös presidentti Tarja Halonen. Presidentti Martti Ahtisaari sen sijaan julkaisi terveystietojaan vasta julkisen paineen jälkeen.
Presidentti Sauli Niinistö kertoi terveydentilastaan ensimmäisen kerran viime keväänä, toisen kautensa aluksi. Niinistön äskeisestä lonkkaleikkauksesta kerrottiin jo ennakolta.
"Turhaa on mömmöjen syönti – parin tabun jälkeen olen hävinnyt Padille kaikki sakkimatsit", Niinistö tviittasi leikkauksen jälkeen.
Tiedotuspäällikkö Katri Makkonen kertoi STT:lle, että presidentti viittasi spontaanilla tviitillään Seefeldin maailmanmestaruushiihtojen doping-epäilyihin.
Terveysongelmia on viime vuosina ollut pääministeri Juha Sipilällä (kesk.), ulkoministeri Timo Soinilla (sin.), työministeri Jari Lindströmillä (sin.) ja viimeksi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalla Matti Vanhasella (kesk.) Rinteen tapaus on vuosikausiin vakavin.
Poliitikon työ on muuttunut entistä raaemmaksi. Etenkin ministereillä työ- ja matkustustahti on ollut jo pitkään epäinhimillistä. Tämän voi todeta vaikkapa ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) poliittisten päiväkirjojen kolmannesta osasta. Ne kertovat vuosituhannen vaihteesta.
Viimeistään tapaus Rinne pakottaa taas miettimään, eikö olisi korkea aika kirjoittaa jopa laintasoiset pelisäännöt siitä, että korkeimman valtiojohdon tulisi kertoa ainakin sellaisista terveysasioista, jotka vaikuttavat viranhoitoon.
Vapaaehtoinen terveystiedottaminen on yleistynyt kiitettävästi. Viime viikot herättävät kuitenkin kysymyksen, että jos Rinne olisi ollut jo pääministeri, olisiko sairaudesta kerrottu samalla tavalla kuin nyt tehtiin. Ja jos näin olisi tehty, olisiko se ollut oikein?
Korkeimpien johtajien terveydentila ei ole puhtaasti yksityisasia. Kansalaisilla on oikeus saada ajoissa riittävästi luotettavaa tietoa. Tiedontarvetta vähentää se, että poliitikot ovat nykyään tehokkaasti tiedotusvälineiden silmien alla. Selvät pelisäännöt veisivät kuitenkin asiasta turhan mystiikan.
Varmasti kaikki toivovat, että jos SDP nousee suurimmaksi puolueeksi ja Rinne pääministeriksi, hän kestäisi Suomen rankimpaan pestiin liittyvän 24/7 -rääkin.
Rinteen selviytymistä ei haluttaisi epäillä, mutta parina viime kuukautena koettu ei tätä epäilyä ainakaan vähennä.