Eduskuntavaaleihin, jos ne pidetään normaaliaikataulussa, on enää alle vuosi. On koittanut aika antaa vaalilupauksia. Niistä tähän asti suurimman kuulimme vappuna SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen suusta: sata euroa nettona lisää kuussa useamman vuoden ohjelmalla niille, joiden eläke on alle 1 400 euroa.
Jos ei muuta, Rinne sai työväen perinteisenä juhlapäivänä, ja vielä sisällissodan satavuotismerkkivuonna, ainakin julkisuutta. Ei olisi ollut parempaa aikaa ja paikkaa aloittaa eduskuntavaalikampanja, jonka tavoite on nostaa SDP takaisin ykköspuolueeksi ja Rinne pääministeriksi.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) eivät edes pitäneet vappupuheita. Heidän ikävä tehtävänsä on vastustaa Rinteen ehdotusta, joka maistuu monessa suussa hyvältä ja tuntuisi monen kukkarossa vielä paremmalta. Ministerien vastauksia kuunnelleen Rinteen naama loisti tyytyväisyyttä eduskunnan kyselytunnilla.
Rinne on kyllä ihmetellyt ölövinä, miksei ehdotus nostattanut vastalauseita, kun SDP esitteli sen vaihtoehtobudjeteissaan 2016 ja 2017. Syy on seuraava: vaalit olivat tuolloin vielä kaukana. Lisäksi esitystä ei kuultu soundbitena, vaan esimerkiksi viime syksynä se oli yhtenä asiana 52-sivuisessa pumaskassa, jota harva taisi lukea.
Demarijohtajaa on syytä onnitella onnistuneesta keskustelunavauksesta. Rinteen on silti hyvä muistaa, että jos hän nousee pääministeriksi, vapun 2018 lupaus tulee seuraamaan häntä sitkaasti. Oppositio ja media pitävät siitä huolen.
Vaalilupauksia on helppo antaa, mutta vaikea lunastaa. Oppositiosta voi luvata melkein mitä tahansa, jos ei ole pelkoa siitä, että joutuu puheistaan vastuuseen. Potentiaalisen hallituspuolueen kannattaa aina mitoittaa lupauksensa niin, ettei niiden ja hallitustekojen välille jää turhan isoa ristiriitaa.
Rinne voisi kysyä vaikka Erkki Liikaselta tai Paavo Lipposelta.
Liikanen lupasi SDP:n puoluesihteerinä vuoden 1987 vaaleissa, että demarit valtaan päästessään kolminkertaistavat lapsilisät – tosin panisivat ne myös verolle. Puheenjohtaja Lipponen lupasi vuoden 1995 vaaleissa, että työttömyys puolitetaan. Lupauksiksi jäivät.
Harri Holkerin (kok.) hallitus lupasi aikoinaan joka kotiin jaetussa esitteessä, että "verotus kevenee". Kun hallituksen jälkeen alkoi vuosisadan lama, iskulause muuttui muotoon "verotus kovenee".
Kuuluisin taitaa olla SMP:n lupaus vuodelta 1983 puolittaa työttömyys kolmessa kuukaudessa. SMP sai sen ajan jytkyn, mutta kuinka kävikään: demarit vetivät SMP:n hallitukseen vastaamaan puheistaan.
Höveleitä lupauksia ovat jakaneet muutkin. 2000-luvun kallein toteutunut lienee kokoomuksen lupaus Sari Sairaanhoitajan palkankorotuksesta vuonna 2007. Lupausta helpotti, että kokoomus luuli ennen vaaleja jäävänsä oppositioon. Kuoppakorotus tuli, mutta vuoden 2008 liittokierroksella palkankorotukset karkasivat käsistä laman alla.
Otetaan keskustan lupauksista tuorein. Sipilä lupasi vuoden 2015 vaaleissa, ettei eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden ja muiden tuensaajien euroista leikata senttiäkään. Keskusta ja kokoomus lupailivat myös, ettei koulutuksesta leikata. Toisin on käynyt.
Yhtäältä vaalilupausten antoa kannattaa miettiä etukäteen ja toisaalta ne kannattaa ottaa suurpiirteisesti. Kansantalouden faktat iskevät silmille vasta hallituksessa, ja talous voi kääntyä yllättäen joko nousuun tai laskuun. Niissä käänteissä lupaukset ovat kevyttä tavaraa.
Vaalilupaukset ovat perinteiseen jakopolitiikkaan tottuneille puolueille helmasynti. Vakiovastaus kysymykseen, miten lupaukset rahoitetaan, on helposti ollut talouskasvu. Ex-pankkimies Seppo Lindblom (sd.) kirjoittaa kirjassaan Huojuva tasavalta osuvasti puolueiden reformikilvasta. Se on eräänlaista poliittista asevarustelua.
Talouslamat tuovat kyllä lupauksiin ripauksen realismia, mutta se pakkaa unohtumaan, kun koittaa parempi aika. Rinne ei tarjonnut eläkelupauksensa rahoitusratkaisuksi talouskasvua, mutta kovin kirkkaaksi ei kyllä käynyt, mistä nuo rahat otettaisiin.
Selvää on vain, että vaalit ovat tulossa ja että seuraavakin on koalitiohallitus, jonka ohjelmasta pitää sopia. Katsotaan, mitä jää satasesta jäljelle – ja onko SDP hallituksessa.