Onnistumiset ovat jääneet Antti Leppävuoren mieleen epäonnistumisia paremmin.
Hiihtovalmentaja Antti Leppävuoren ammatinvalinta olisi voinut mennä myös toisin. Vuokatissa kasvanut Leppävuori haaveili vuosien ajan lentäjän urasta.
Jyväskylän Hiihtoseuraa edustanut Leppävuori aloitti kuitenkin parikymppisenä liikuntatieteiden opinnot, jolloin unelma lentämisestä jäi. Leppävuori on aina viehättynyt vaativista tehtävistä ja ymmärsi, että hiihdon maailmasta niitä löytyisi.
– Mahdoton tarkoitti jo silloin vain enemmän mielenkiintoisia, ratkottavia haasteita, Leppävuori sanoo.
Ura Suomen Hiihtoliitossa alkoi 1985, kun Leppävuori ryhtyi valmentamaan maastohiihdon B-maajoukkuetta.
Leppävuoren mukaan vuosiin hiihdon parissa mahtui ylä- ja alamäkiä sekä riittävästi vauhtia. Ura Hiihtoliitossa lajijohtajana päättyi Lahden vuoden 2001 dopingkäryihin, mutta hän ei saanut toimintakieltoa.
Vuosikymmeniä Leppävuori kuvaa tunnelmiltaan erilaisiksi. 1980-lukua väritti toiveikkuus, tuloksia syntyi.
Vuoden 1989 Lahden maailmanmestaruuskisoja Leppävuori pitää uransa parhaimpina.
Esimerkiksi huutomyrsky, jonka Leppävuori kuuli, kun Harri Kirvesniemi saapui maaliin 15 kilometrin jälkeen, ei unohdu.
– Vaikka keli oli vaihteleva, onnistuimme joka tasolla. Saavutin kisoissa parhaimmat onnistumiseni huoltopäällikkönä.
Seuraava vuosikymmen oli työntäyteinen. Kokemukseen vaikutti Leppävuoren mukaan myös ikä. Nuoruuden into vaihtui rauhallisuuteen.
– Toki mukana oli esimerkiksi Naganon olympialaiset, joissa Mika Myllylä voitti 30 kilometrillä kultaa ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Sellainen ei unohdu.
Kiehtovinta oli ennen kisoja vuosien ajan tehty päämäärätietoinen ja tarkka työ.
Trondheimin MM-kisoissa Myllylälle valmistettiin edellisyönä sukset, joilla hän otti seuraavana päivänä voiton viidelläkymmenellä kilometrillä.
– Joskus nämä ratkaisut johtivat tulokseen, joskus eivät. Onneksi onnistumiset jäivät mieleeni epäonnistumisia paremmin, koska niitäkin oli paljon.
Dopingkäryjä ja oikeudenkäyntejä, joista viimeisin oli seitsemän vuotta sitten, Leppävuori kuvaa erittäin vaikeaksi ajanjaksoksi.
– Nousut ja laskut täytyy kuitenkin hyväksyä, koska ne kuuluvat elämään. En muistele aikaa katkerana, koska yritän oppia tilanteista, jotka kulloinkin tulevat eteeni.
Leppävuori sanoo pohtineensa jälkeenpäin, miksi tilanne meni, kuten meni.
– Urheilu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke. Selvää on kuitenkin, että sääntöjä pitää noudattaa ja toimia niiden mukaan.
Nykyään Leppävuoren onnellisuus löytyy arjen pienistä hetkistä, kuten auringonnousun katselemisesta teerisuolla tai uistimen vetämisestä järvellä.
– Salaisuus piilee näiden hetkien tunnistamisessa, koska havainnoista syntyy lopulta eniten eteenpäin vievää iloa, innostusta ja tasapainoa.
Antti Leppävuori
Syntynyt 7. joulukuuta 1958 Sotkamossa.
Ammatiltaan hiihtovalmentaja. Työskentelee Vuokatin Urheiluopiston Kiina-projektissa.
Perheeseen kuuluvat vaimo Kirsi sekä lapset Liisa (28) ja Leo (23).
Asuu Vuokatissa.
Suomen Hiihtoliiton maastohiihdon päävalmentaja 1995–1998 ja lajipäällikkö tai -johtaja kolmeen otteeseen 1985–2001. Toiminut myös naisten päävalmentajana, ampumahiihtomaajoukkueen päävalmentajana, tutkijana sekä Snowpolis-projektin vetäjänä ja toimitusjohtajana. Voittanut 50 kilometrin hiihdossa SM-pronssia vuonna 1983.
Harrastaa metsissä ja vesillä liikkumista, liikuntaa sekä puutarhanhoitoa.
Juhlii merkkipäiväänsä pienimuotoisesti. ”Itsenäisyyspäivän tienoilla olen suvun miesten kanssa metsäretkellä.”
