Siteeraukset Antti Hyryn kirjasta Uuni (Otava 2009)
Orsileipää, rieskaa. Metvurstia, juustoa. Pieniä tomaatteja. Margariinia. "Mutta ei kielileikettä. Sitäkin kyllä löytyy", Maija Hyry hymähtää ja katsahtaa mieheensä, kirjailija Antti Hyryyn. "Vai niin", mies vastaa. Hänen kirjoittamansa Uunin päähenkilö Pietari söi usein kielileikettä. Maija Hyryn leipoma leipä paistui kaksi ja puoli vuotta sitten valmistuneessa uunissa.
Seinäkello raksuttaa Hyryjen vapaa-ajan pirtin seinällä meren rannassa Kuivaniemellä, lähellä Merihelmeä. Iin Olhavasta ostettu pitkä ruokapöytä odottaa kutsuvasti kahvinjuojia ja leivän syöjiä. "Orsileipä sitten murenee", emäntä varoittelee.
Pala metvurstia ja rieskaa. Hyvää, kotitekoista rieskaa. Paljon ohuempaa kuin äidin tekemä. Pakko maistaa orsileipääkin. Oivallista, rapeaa.
Uuni seisoo kaikessa rauhassa viereisessä huoneessa, pirtissä. Vanhanmallinen, ensin sokeeraava, häkellyttävä, mutta sitten koko ajan yhä paremmin ympäristöönsä, ulkoilman ahavoittamiin hirsiseiniin, sopiva, mellevä uuni. 1,90 metriä kertaa 2,70, ensin muurari Risto Päkkilän arvioimana, sitten Hyryn etsimällä mitalla tarkistettu. Suuri, vanhoista tiilistä muurattu uuni.
"Ensin käykkärät laudanpätkät, holvia vasten kaikki neljä samalla lailla käykkäriä. Kanavien suojaksi, että jäävät auki, sisäpuolille, vaikka seitsemän sentin leveät käykkärät, jotka alapäistä sopivat valmiina oleviin liekinreikiin, ulkopinnoille vanerinpalaset taivutetaan ja pannaan kiinni pienillä kolmen millin ruuveilla, ylälaudat puristimilla kiinni holviin. Puristimet voi ottaa pois, kun valu nousee lähelle."
"Laatuunkäypä, etenkin kun kyseessä on vasta kuudes uuni ja vanhoista tiilistä muurattu. Ei nokea otsassa. Toimiva. Istuu juuri tähän ympäristöön", Päkkilä arvioi. Hän tietää, koska on muurannut 30 vuoden aikana parituhatta uunia.
Päkkilää arveluttaa Hyryn ratkaisu muurata piippu uunin etuosan päälle perinteisten uunimuuraajien tapaan. "Nykyisten rakennustarkastajien käytäntö vähän vaihtelee. Vaatiko hän lujuus- ja rakennelaskelmia? Tukevasti näyttää pysyvän pystyssä. Epäilemättä kestää."
Kirjailija ja ammattimuurari keskustelevat pitkään oikeasta uunin holvin korkeudesta. "Onko uuni liian hupa lämmölle?" Miehet ovat eri mieltä holvin korkeuden vaikutuksesta ylälämpöön.
"Vähän harmittaa nyt, kun pyöristin uunin toisenkin nurkan, vaikka Hökän pirtin mallissa seinän puoleinen etunurkka oli terävä", Hyry kertoo. "Muuten olen uuniin tyytyväinen."
Kirjassa Pietari asettelee huolellisesti linjalangat joka tiilikerralle. "Käyttääkö ammattimies lankoja?" Hyry kysyy. "Kyllä yleensä silloin, kun muuraan puhtaaksi. Mutta jos uunin pinta rapataan, vatupassi riittää. Jotenkin vain laastia tuppaa tulemaan oikea määrä."
Miesten mielestä muuraus on periaatteessa helppoa. Siihen paikkaan, mihin ei tule laastia, tulee tiiltä. Ja päinvastoin. "Mutta muuraus vaatii hyvää muistia. Pitää muistaa ensin panna laastia", Päkkilä heittää.
Hyry ei suostu arvioimaan, kuinka monta työtuntia uunin rakentaminen vei. "Kauanko sinulta veisi", hän kysyy Päkkilältä. "Iso uuni. Puolitoista viikkoa."