Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen (1883-1960) on ajankohtainen Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa.
Näyttelyssä Jakautunut kansa - sisällissota Suomessa on esillä Nenosen henkilöhistoriaa ja hänen toimintansa valkoisten tykistönkomentajana sisällissodan Oulun taisteluissa 1918.
Nenosen johtamia tykinlaukauksia Oulussa 3.2.1918 pidetään Suomen kenttätykistön ensimmäisinä laukauksina. Ammusten hylsyt kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.
Nenonen oli saanut tykistökoulutuksensa Venäjällä 1900-luvun ensi vuosina.
Suomessa hän toimi tykistöntarkastajana, kouluttajana, monipuolisena organisoijana ja muun muassa ilmavalokuvauksen kehittäjänä. Kyösti Kallion vähemmistöhallituksessa 1923 hän oli puolustusministerinä.
Matemaattisista, teknisistä ja muista tieteellisistä ansioistaan Nenonen promovoitiin 1950 Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi.
Helsingin Etu-Töölössä valokuva Vilho Nenosesta tulee vastaan erään antikvariaatin ikkunassa. Liikkeen nimikin on Antikvariaatti Vilho.
Liikkeen omistajan Benita Holopaisen mukaan nimi on Vilho-sedän, hänen iso-setänsä, muistoksi. Sillä Holopaiselle ja muille omaisille V.P. Nenonen on aina Vilho-setä, jota suku muistelee kokoontuessaan itsenäisyyspäivänä.
Antikvariaatin asiakkaiden myötä Holopaiselle on kertynyt monia sotahistoriaa ja Nenosta käsitteleviä kirjoja sekä hänestä kirjoitettuja artikkeleita. Sekä myös runsaasti muistitietoutta.
Holopainen sanoo, ettei hän enää osaa erottaa toisistaan omia muistikuvia suvun piirissä kulkevasta muistitietoudesta ja asiakkaiden kertomuksista ja anekdooteista.
Mutta helmikuulta 1960 hänen muistikuvansa on selkeä: Helsingin Lapinlahden kansakoulun ikkunasta lapset katselivat pitkää hautajaiskulkuetta. Arkku oli isolla alustalla. Tykinlavetilla. tiesivät he paljon myöhemmin. Ketähän siellä viedään, kyseltiin. Kahdeksanvuotias Benita sanoi: "Vilho-setää!"
Holopaisen mielestä V.P. Nenonen on siinä suhteessa erilainen kenraali, että hänen älyllistä persoonaansa on kunnioitettu läpi vuosikymmenten
Hänestä ei ole kriittisiä muisteluja tai negatiivissävyisiä kirjoituksia. Hän tuli toimeen kaikkien kanssa - ja piti kaikkiin viileää etäisyyttä, myös sukulaisiinsa.
Nenosella ei ollut omia lapsia, mutta vuodesta 1921 kaksi adoptiotytärtä, venäläisen vaimon ja tämän edesmenneen sisaren lapset.
Holopainen miettiikin, mitä kaikkea Vilho-setä mahtoi kokea etsiessään diplomaattipassin turvin Venäjän sekasorron keskellä vuonna 1921 läheisiään, tulevaa vaimoaan ja tämän omaisia, saadakseen heidät Suomeen.
Vilho-sedältä perityt vanhat, kulmikkaat viinilasit ovat aina kulkeneet Holopaisen matkassa.
Ne Nenonen on voinut hankkia Pietarista, Kaunasista, Vladivostokista, Tallinnasta tai Norjasta.
Kaikissa näissä paikoissa hän oli ollut ennen tuloaan Suomeen vuonna 1918. Tai sitten lasit ovat Ranskasta, Yhdysvalloista tai Suomesta.