Tuttujen mielipiteet ja trendit vaikuttavat ihmisten käsityksiin lääkehoidon tarpeesta usein enemmän kuin tosiasiat.
Potilas voi lopettaa lääkityksensä siksi, että naapurin putkimies Penttikin sai siitä lihaskipuja, vaikka lääkärin mielestä lääke olisi potilaalle elintärkeä.
On erikoista, että terveysasioissa kansalainen uskoo mieluummin maallikoita kuin asiantuntijoita.
Samalla logiikalla meidän pitäisi antaa kotimme putkiremontti mieluummin lääkärin kuin putkimies Pentin vastuulle.
Yksi esimerkki taudista, jonka hoidosta kansalaisten mielipiteet häilyvät ja jakautuvat, on lasten korvatulehdus.
Aiemmin suomalaiset vaativat antibioottikuureja korvatulehduksiin herkästi. Turhia kuureja määrättiin varmuuden vuoksi.
Viime vuosina on menty toiseen ääripäähän. Nyt yhä useammat vanhemmat eivät halua kuuria silloinkaan, kun se olisi lääkärin mielestä tarpeen.
Suomessakin on kuppikuntia, joiden mielestä kaikki lääkkeet ovat myrkkyjä ja lääkärit lääketeollisuuden sätkynukkeja.
Korvatulehdusten hoitolinjat vaihtelevat myös terveydenhuollon sisällä. Monissa maissa kivutonta ja vähäoireista korvatulehdusta suositellaan seurattavaksi ilman antibioottihoitoa.
Käytäntö on yleistynyt myös Suomessa. Ajatuksena on ollut, että näin vähennetään lasten antibioottihoitoja ja niiden haittoja. Muistan monen lääkärin todenneen minullekin, että 80 prosenttia lasten korvatulehduksista paranee itsestään ilman antibioottia.
Toukokuun alussa julkaistu oululaistutkimus pistää kuitenkin niin sanotusti kapuloita rattaisiin antibioottihoitojen vähentämisbuumille.
Tutkimuksen mukaan antibiootti nopeuttaa välikorvaeritteen häviämistä ja siten lapsen kuulon palautumista verrattuna seurantaan ilman lääkettä.
Ilman antibioottia hoidetuilla lapsilla oli noin viisinkertainen riski pitkäaikaiseen eritteeseen välikorvassa.
Korvaeritteen häviäminen on tärkeää, sillä erite laskee kuuloa merkittävästi. Eritteen aiheuttamat toistuvat kuulon alenemat voivat haitata lapsen oppimista, ja välikorvatulehduksilla on vaikutusta myös lapsen kuulonerottelukykyyn.
Tutkijat toteavatkin, että korvatulehduksen hoito antibiooteilla on hyödyllistä.
Tutkimustulos tukee äkillisen välikorvatulehduksen nykyisiä Käypä hoito -suosituksia. Niiden mukaan äkillistä välikorvatulehdusta kannattaa hoitaa antibiootilla, jos diagnoosi on riittävän varma.
Antibioottihoitoa vahvasti puoltavaa tutkimustulosta ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin.
Tulos ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa määrättäisi myös turhia antibioottikuureja lasten korvatulehduksiin. Kyllä niitä määrätään.
Tämä taas johtuu siitä, että lasten korvatulehdusdiagnoosit voivat herkästi mennä pieleen.
Erään eurooppalaistutkimuksen mukaan vain reilu kolmannes lasten korvatulehdusdiagnooseista on varmoja.
Lastenlääkäreiden mukaan korvatulehdusdiagnoosin tekeminen ei ole lääkäreillekään helppoa. Lääkäreiden huolta lisää se, että joissakin päivystyspisteissä lasten korvien katsomista on siirretty lääkäreiltä hoitajille.
Moni lääkäri onkin vaatinut paluuta vanhaan, eli korvaoireisen lapsen tutkisi aina lääkäri.
Myös oululaistutkijat korostavat, että antibioottia tulee antaa vain niille lapsille, joilla on lääkärin vastaanotolla luotettavasti diagnosoitu äkillinen välikorvatulehdus.
Pelkän epäilyn perusteella antibioottia ei tule aloittaa, koska antibioottien turha käyttö lisää bakteerien vastustuskykyä.
Kun lääkäri epäili omalla lapsellani korvatulehdusta, kysyinkin: oletko aivan varma?
Kyllä hän oli – ja perustelikin näkemyksenä. Vastauksen vakuuttamana otin reseptin.
Kolumni