Finlandia-palkitun Hannu Väisäsen romaaneista tehdään näytelmä Oulussa.
Päähenkilö Antero kiipeää Oulun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle mahdollisesti kaudella 2009-2010.
Näytelmä sitoo yhteen romaanit Vanikan palat (Otava 2004) ja Toiset kengät (Otava 2007).
Näytelmäversiota työstävät tällä hetkellä yhteistyössä kirjailija itse ja Oulun kaupunginteatterin dramaturgi Jukka Heinänen.
Vanikan palat ja Toiset kengät ovat kaksi ensimmäistä osaa oululaissyntyisen kuvataiteilijan ja kirjailijan Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisesta romaanitrilogiasta. Kolmaskin osa on jo työn alla. Se kertoo Anteron opiskeluajoista Savonlinnan taidelukiossa ja Ateneumissa Helsingissä sekä hänen myöhemmästä isäsuhteestaan.
Oulun kaupunginteatterin esitys keskittyy kuitenkin Anteron lapsuuteen ja nuoruusvuosiin Oulussa.
Meinasi mennä
Oululta sivu suun
Oulun teatteri kertoi Väisäselle kiinnostuksensa näytelmäprojektiin Oulun kirjamessujen aikaan toukokuussa.
Ennen Oulua oikeuksia kyseli ohjaaja Kaija Viinikainen, joka tällä hetkellä työskentelee Kouvolan teatterissa.
Väisänen pani kotikaupunkinsa Oulun etusijalle.
Näyttelijä Tuula Väänänen esitti Kalevan synttärihaastattelussa jo helmikuussa toiveen, että Oulun teatteri tarttuisi Väisäsen romaaneihin.
"Oulussa ajateltiin Anterosta aluksi monologijuttua pienelle näyttämölle. Sanoin, etten vaadi yhtään mitään, mutta jos olen työstämisessä mukana, paisutetaan Anteron veljesten roolia ja Intiön kasarmin tapahtumia. Silloin paikan pitää olla iso näyttämö", Väisänen kertoo.
Hän kirjoittaa veljeksille myös ihan uutta dialogia.
Lisäksi Väisänen lavastaa näytelmän.
Tätä ennen hän on lavastanut ja puvustanut Wagnerin Tannhäuserin Savonlinnan oopperajuhlille 1996 ja visualisoinut Irina Krohnin näytelmän Hymy tikkaiden juurella eli Albatrossi ja painovoima Oulun kaupunginteatterin pienelle näyttämölle 1992.
Teatteri himottaa
Hannu Väisästä
Hannu Väisänen tunnustaa, että teatteri himottaa häntä ihan hirveästi. On aivan mahdollista, että hän kirjoittaisi suoraan teatterille tulevaisuudessa.
"Toiseksi teatterissa himottaa sen läsnäolo, preesens. Elokuvassa ja tietokoneissa kaikki tapahtuu virtuaalitasolla, mutta teatteri on yksi viimeisistä reliikeistä, jossa esiintyjät ja yleisö jakavat yhteisen kokemuksen. Teatteri on häikäistymisseura niin kuin Sokrates sanoo."
Teatteri tulee Hannu Väisäselle veren perintönä. Hänen äitinsä Anja Väisänen (o.s. Lehtomäki) toimi iltanäyttelijänä kunnallista Oulun kaupunginteatteri edeltäneessä Oulun Teatterissa 40- ja 50-lukujen vaihteessa.