"Mokkakenkiä ei tule. Minä en halua, että sinusta tulee elostelija!" Isä tyrmää Anteron suurimman haaveen Hannu Väisäsen Toiset kengät -romaanissa, joka toi kuvataiteilijana tunnetuksi tulleelle kirjailijalle Finlandia-palkinnon tiistaina.
Toiset kengät on Väisäsen toinen romaani ja jatkoa omaelämäkerralliselle Vanikan paloille. Molemmat on kustantanut Otava.
Antero sisaruksineen on varttunut murrosikään. Isän laatimat kymmenen käskyä, kuten "hiihdä ja hukuta huonot tavat!" eivät enää tehoa ukkokodin katraaseen entiseen malliin, kun perhe muuttaa Oulun kasarmilta tavalliselle omakotitaloalueelle. Seurustelukuviot pohdituttavat ja unelmissa siintää mokkakenkien lisäksi napahousut. Anteron taiteilijaidentiteetti alkaa muotoutua.
"Anteron saaga on tässä toisessa osassa lähtenyt menemään yhä fiktiivisempään suuntaan. Toisissa kengissä on noin 60 prosenttia fiktiota ja 40 prosenttia faktaa", kirjailija paljastaa.
Runoja lausuva sotilasmestari-vakuutustarkastajaisä on molemmissa romaaneissa tärkeä hahmo, jopa yhtä tärkeä kuin Antero.
"Kirjani ovat kunnianosoitus isälleni. Äiti kuoli, kun olimme pieniä, eikä 1950-luvun lopun Suomessa ollut yleistä, että viiden lapsen pesue jää leskimiehen hoidettavaksi ja vielä varuskunta-alueella. Meidätkin olisi kaikki voitu adoptoida eri perheisiin, mutta isä oli luvannut äidin kuolinvuoteella pitää meidät."
Nolojen hetkien lämpimät kuvaukset
Väisänen ei kaihda käsittelemästä kirjoissaan häpeänkään hetkiä, mutta hän tekee sen raikkaasti vailla katkeruuden häivää.
"Tärkeintä kirjoittamisessani on se, että teen noloa lämpimäksi. Se auttaa koomistraagisten asioiden jäsentelyä. Noloista jutuista voisi kirjoittaa ikävälläkin tavalla, mutta katkeruus ei synnytä energiaa, päinvastoin."
"Isäni oli aivan omanlaisensa ihminen. Hänellä oli komiikantajua, ja hän keksi kaikenlaisia kepposia. Ei hänenlaistaan ihmistä pidä romaanissa hymistellä, sellainen ei olisi hänelle kunniaksi."
Kirjailija kertoo nauravansa ja itkevänsä kirjoittaessaan. Eniten häntä huvittavat murheelliset tapahtumat, joissa on koominen häivähdys.
"Esimerkiksi takkajakkaratappelu ja sitä seurannut saunakohtaus nauratti minua koko päivän."
Kimmastunut isä huutaa kohtauksessa neljälle pojalleen: "Paskaukkoja olette kaikki. Siinä räkänokka, siinä vasikka, siinä luomistautinen, ja tuolla vielä yksi sammunut lättähattu!"
Mutta kun melske on ohi, sauna lämmitetään särkyneillä jakkaroilla ja koko porukka hikoilee yhdessä hartaasti. Kaiken huipuksi isä lausuu runon, mutta niin liikuttuneena, että kukaan ei saa selvää, liittyykö se sotaan vai rakkauteen.
Toiset kengät loppuu siihen, kun Antero värjää hiukset mustiksi ja lähtee bussilla Savonlinnaan kuvataidelukioon.
Anteron tarinalle on luvassa jatkoa, mutta se saa odottaa.
"Ajoittaminen on kaiken a ja o. Joka toinen vuosi olen kuvataiteilija ja joka toinen vuosi kirjailija. Nyt pysyttelen ensi vuoden loppuun kuvataiteilijana. Minulta on tulossa näyttelyt muun muassa Kööpenhaminaan ja Ouluun."
Vilkas syksy takana
Hannu Väisäsellä on ollut vientiä tänä syksynä. Ensin tuli taiteen valtionpalkinto ja nyt kirjallisuuden Finlandia. Siinä välissä avautui kiitelty näyttely helsinkiläisessä Galleria Anhavassa.
"Se on parhaita näyttelyitäni. Aloitin töiden maalaamisen keväällä, kun olin vienyt romaanin käsikirjoituksen kustantamolle. Värin levittämisen vimma valtasi minut heti. Koko väriskaalani kirkastui ja uusiutui, käytin jopa kirkkaan keltaista! Kirjoittaminen selvästi puski minua kohti maalaamista. Niillä on hieno vuorovaikutussuhde elämässäni."
Monilahjakas taiteilija asuu Lounais-Ranskassa vanhassa pappilassa, johon hän aikoo rakennuttaa verannan palkintorahoilla.