Kempele Anteeksi, paljonko kello on?
Kempeleen Zeppeliinissä on kaikilla kiire, mutta Tuire Tikkanen pysähtyy ja kaivaa puhelimen esiin. "Puoli kaksi", nuori nainen sanoo. Rannekello kuulemma löytyisi kotoa, mutta se ei tullut mukaan. Aika on helppo tarkistaa puhelimesta.
Samoin toteaa seuraava urbaani nuori nainen, Henna Finnberg. Rannekellokin löytyy kotoa, mutta hän käyttää sitä lähinnä ulkonäön vuoksi. Se on ostettu Lontoosta itselle lahjaksi.
"Sitä voi käyttää vähän milloin vain, kun ei ole töissä."
Kalevan pieni testi Kempeleen Zeppeliinissä vihjaa, että vaikka moni katsookin ajan puhelimesta, kellot ovat tulossa takaisin myös nuorempien aikuisten ranteisiin. Ajan näyttäminen ei ole enää kaikkein tärkeintä, vaan kello on myös koru.
Samaa sanoo Oulun Korun myyjä Asla Keisu. "Rannekelloja myydään enemmän kuin pari vuotta sitten. Moni tulee sanomaan, että on katsonut vuosia ajan puhelimesta, mutta tulee nyt hakemaan kelloa. On kuitenkin esimerkiksi tilanteita, jolloin kännykkää ei kehtaa ottaa esiin", Keisu toteaa.
"Ihan vierasta ei ole myöskään se, että joku sanoo kellon olevan niiiiiin kaunis, ettei haittaa, vaikkei hän saisikaan sen näyttämästä ajasta juuri selvää", Keisu nauraa.
Pohjoissuomalainen
ei ole trendipelle
Keski-ikäinen Kari Hekkala haukottelee penkillä tylsistyneen näköisenä naistenvaateliikkeiden edessä. Hän varmaan katselee kelloa koko ajan. Puhelin onkin hänellä on jo valmiina kädessä.
Anteeksi, paljonko kello on?
"Eiköhän se ole noin kaksi", Hekkala arvioi. "Mutta tuo oli ihan hyvä kysymys", hän sanoo ja päättää tarkistaa asian.
Hieman yllättäen kellon katsominen puhelimesta ei tule mieleenkään. Mies vetää takkinsa hihan ylös ja pyöräyttää rannekellon silmiensä eteen.
"Kaverit näkyvät pärjäävän puhelimella, mutta minulla pitää olla rannekello", Hekkala toteaa käytännöllisestä ajannäyttäjästään.
Asla Keisun mukaan keski-ikäinen on edelleen perinteisen rannekellon käyttäjä. Hänelle hyvä kello on käytännöllinen ja kestävä.
Käytännöllisyys ja kestävyys sopivat myös ylipäätään pohjoissuomalaisten toiveisiin. Vaikka Keisun mukaan varsinkin nuoriso hakee trendikästä korukelloa, kertakäyttökulttuuri on täällä vieras.
"Trendit eivät vaihdu täällä yhtä nopeasti kuin pääkaupunkiseudulla", Keisu sanoo.
Zeppeliinissä ne, jotka katsovat ajan puhelimesta, yrittävät ensin tähyillä mahdollisiin seinäkelloihin päin. Vanhempi herrasmies Raimo Nokia sen sijaan seisoskelee aivan yhden seinäkellon vieressä, mutta tarkistaa silti ajan ranteestaan.
"Tämä on tottumuskysymys", hän sanoo napakasti.
Kolme nuorta poikaa suhtautuu epäluuloisesti kellon kysyjiin. Oma arvoesine täytyy pitää visusti piilossa, eikä sitä kannata missään nimessä näyttää ulkopuoliselle.
"Tuossa seinässä on kello, katso siitä", yksi heistä tokaisee.
"Mistä te yleensä näette kellon?"
"No tuosta seinästä."
"Eihän aina voi olla seinäkelloa lähettyvillä?"
"On, on."
Pakko kääntää selkä näille pojille. He eivät aio näyttää, mistä katsovat kelloa.
Takaa alkaa kuulua äänekästä kuiskintaa.
"Ne yritti varastaa meidän puhelimet!"