Tiistainen aamupäivä pikkukaupungissa. Kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä innostuu keskustelemaan elämästä. Tapahtumapaikkana on kaupungintalon kokoushuone - tuo suurien tunteiden tyyssija.
"Mistä olet tänne tullut? Mitä olet tykännyt?"
Vastaaja, kaupunginkamreeri, ei tiedä, miten on tuppukylään joutunut. Hän haluaa pois. Hän on hakenut sieltä sun täältä uutta työpaikkaa. Takaisin sivistyksen pariin. Nyt, heti ja äkkiä. Takana on vajaa vuosi tuppukylässä. Siinä on vajaa vuosi liikaa.
"Eihän täällä ole yhtään mitään", hän sanoo.
Ei ole, jos ei arvosta junttiutta, maaseudun autioitumista, palvelujen kapeutta, kylmyyttä, pimeyttä ja luonnonrauhaa. Kahvi on kuitenkin kuumaa ja sämpylät sopivia.
Kai tässä pitää jotain tehdä työpaikkansa eteen, eikä luoda ystävyyssuhdetta ihmisen kanssa, joka on pakenemassa todellisuuden teloituskomppaniaa.
"Eihän tänne aina kannata, tänne infoon, tulla. Siis eihän täällä aina ole asiaa."
Kaveri ehti ensin. Vei sämpylän suustani. Nyt isketään kortit pöytään! "Niin, olisin halunnut tietää tästä järvihankkeesta."
Kamreerin kaulaa kiristää kra-vatti. Hän mutkittelee tuolillaan.
"Itse asiassa juuri tästä kyseisestä asiasta en tiedä yhtään mitään."
Aha. Se siitä.
"Mihin päin olet haeskellut?"
Kunnallispolitiikan ja virkamiesten maailma on merkillinen. Siellä piilotetaan tietämättömyys vaikeiden lauserakenteiden ja hienojen sivistyssanojen soppakauhaan. Pätee sekä kirjoitettuun että puhuttuun tekstiin.
Mitä vaikeammin asian ilmaiset ja mitä vähemmän vastaat siihen, mitä sinulta kysytään, sitä harvemmin sinulta kysytään enää mitään. Se on hieno asia.
Myös hiljaisuus on hyve kunnallispolitiikassa. Kun ei avaa suutansa valtuuston kokouksessa muuten kuin nimenhuudossa, ei tarvitse esittää mielipidettään asioihin. Jos vaikka sattuisi niin hassusti, ettei ole mielipidettä.
Siksi oli ihanaa - suorastaan vapauttavaa - tavata ihminen, joka myöntää, ettei tiedä asiasta mitään. Rehellinen, aito, suomalainen virkamies. Se antaa toivoa.
Pari poimintaa maailmasta, jossa virkamiehet ja kunnallispoliitikot normaalisti elävät:
"Liikenneaseman elintarvikemyymälän aiheuttamia vaikutuksia XXX:n muuhun kaupalliseen toimintaan kaupunki arvioi vaikutusten arvioinnin avulla."
"Aluekeskuksen suurimman kaupungin asemaan kuuluu keskusasema."
Ja henkilökohtainen suosikkini: "Poikkeamispäätöksentekoon sisältyvän tarkoituksenmukaisuusharkinnan osalta voidaan todeta, että kun lainsäätäjä on tällaista harkintaa päätöksen tekevälle viranomaiselle suonut, sitä myös periaatteessa tulisi käyttää - lainsäätäjän ei voida olettaa säätävän toimivallasta vailla tarkoitusta sen käyttämiseen."
Näin se homma etenee.
Onneksi maailmasta löytyy huumorintajuisiakin virkamiehiä - niitä, jotka voivat myöntää naureskellen virheensä.
Toisen pikkukaupungin hallintojohtajan piti välittää eteenpäin atk-hankintatyöryhmän puheenjohtajalle kokousmateriaali. Tarkoituksena oli, että tämä atk-hankintatyöryhmän puheenjohtaja allekirjoittaisi pumaskan ja kutsuisi atk-hankintatyöryhmän koolle.
Hallintojohtaja pani lähetin asialle. Muutaman päivän päästä hallintojohtajan pöydälle oli ilmestynyt samainen nivaska. Hallintojohtaja marssi lähettämöön ja pyysi päitä vadille. Asia selvisi ilman väkivaltaa.
Hallintojohtaja sattui olemaan atk-hankintatyöryhmän puheenjohtaja.