Pankkien tekemien rahanpesuilmoitusten määrä on kasvanut tänä vuonna noin kolmanneksen viime vuodesta. Tammi-kesäkuussa ne ilmoittivat 266 tapausta keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukseen, ilmenee poliisin tuoreesta puolivuosikatsauksesta.
Nykyään pankit myös kysyvät yhä useammin asiakkailtaan rahojen alkuperää.
Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jossa rikoksen avulla hankittua rahaa yritetään "pestä" niin, että raha näyttäisi laillisesti hankitulta. Rahat on useimmiten saatu huumekaupalla tai talousrikoksilla. Maailmalla valtaosa "pestävästä rahasta" tulee huumausainekaupasta. Suomessa suurin osa tulee talousrikollisuudesta.
Vuodesta 2001 lähtien keskusrikospoliisi on pitänyt rekisteriä myös rahanliikkeistä, joiden epäillään liittyvän terrorismin rahoitukseen.
Rahanpesun selvittelykeskus oli kirjannut kesäkuun loppuun mennessä yhteensä 770 ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista. Suurin osa epäillyistä rahanpesuilmoituksista tulee pankeista, valuutanvaihtotoimistoista ja rahapeliyhtiöistä.
Summat vaihtelevat rajusti: pienin summa oli 11 euroa ja suurin peräti 400 miljoonaa euroa. Se oli tarjous liiketoimeen, jota ei ollut koskaan pantu alulle.
Suomalaisten osuus pesureista on hieman yli puolet ja loppuosa on ulkomaalaisia, joiden joukossa on yli 50 kansallisuutta.
Pankit kiristäneet
tarkastuksiaan
Suomen Pankkiyhdistyksen turvallisuuspäällikkö Tero Reponen arvioi, että rahanpesuilmoitusten kasvun taustalla voi olla pankkien kiristynyt käytäntö. Hän muistuttaa, että laki määrää pankit ja muutkin rahan kanssa tekemiseen joutuvat ilmoittamaan epäilyistä.
Rahanpesusta tuli Suomessa rangaistava teko 1994.
Reponen korostaa, että esimerkiksi pankeissa ei ole mitään tiukkaa rajaa, minkä jälkeen virkailija kysyy rahojen alkuperästä.
"Siinä ratkaisee asiakkaan aikaisempi rahakäyttäytyminen ja terve järki. Pankkitoimihenkilön pitää pyytää selvitystä, jos tilille ilmaantuu poikkeuksellisen iso summa tai asiakas yrittää tallettaa poikkeuksellisen suurta rahasummaa."
Jos pankkivirkailija ei saa järkevän tuntuista selvitystä rahojen alkuperästä, pankilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin viedä asia eteenpäin rahanpesun selvittelykeskukseen.
Reposen mukaan perinnön saajien, asunnon myyjien tai lottovoittajien ei tarvitse säikähtää, koska pankki näkee tai asiakas kertoo, mistä lähteestä rahat tulevat.
"Pankin tekemä ilmoitus omalle keskuspankilleen tai rikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukseen ei ole missään nimessä rikosilmoitus, vasta poliisi päättää tutkimusten jälkeen viedä asia syyteharkintaan", painottaa Reponen.
Toimintaa
asiakkaiden parhaaksi
Oulun Osuuspankin sisäinen tarkastaja Jukka Laamanen kertoo, että käytäntö on heille tuttua.
"Meillä on muutamia tapauksia kuukausittain, kun tiedustelemme asiakkailta rahojen alkuperää. Omat asiakkaamme toki tunnemme."
Jos ilmoitus tehdään, se lähtee ensin Osuuspankkikeskuksen pankkiturvallisuusyksikköön Helsinkiin ja sieltä, jos aihetta on, edelleen rahanpesun selvittelykeskukseen.
Säästöpankki Optian pankinjohtaja Reijo Tiri ei muista viimeisen parin vuoden ajalta yhtään tapausta, jossa pankin olisi pitänyt epäillä ja kysyä asiakkaan rahojen alkuperää.
Nordean pankinjohtaja Matti Hautala kertoo, että viikoittain tulee tapauksia, joissa asiakkaalta kysytään rahojen alkuperää, mutta vain muutama tapaus vuodessa lähtee tutkintaan Helsinkiin.
"Meiltä asia lähtee ensin Nordean turvallisuusyksikköön. Hoidamme tapauksen mahdollisimman hienotunteisesti, sillä onhan myös asiakkaan etujen mukaista, että selvitämme tilille vietävän tai sinne tulleen normaalista rahaliikenteestä poikkeavan summan", sanoo Hautala.
Tammi-kesäkuussa 2006 rahanpesuepäilyiden yhteissumma oli hieman yli 0,5 miljardia euroa.