Pihamaalla on iso pyöreä tukuli ja kaksi pientä tukulia eli majaa. Ollaan Butajiran alueella Addis Abebasta etelään.
Kaunis emäntä Sekina ruokkii kanoja. Kanoja on 28, ne ovat rokotettuja ja egyptiläisiä ja munivat kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset kanat: päivässä kaksikin munaa. Niitä ei juuri itse syödä- siihen ne ovat liian arvokkaita. Sitä paitsi ortodokseilla on joka keskiviikko ja perjantai osittainen paastopäivä, jolloin ei syödä lihaa, maitotuotteita eikä munia.
Sekina ja hänen miehensä Muktar ovat kanamallitilallisia. He ovat maksaneet kanojen hinnasta kolmanneksen, muu tulee Projektilta.
Etiopiassa on meneillään lukuisia kehitysprojekteja, joihin paikalliset ihmiset osallistuvat pienemmällä tai suuremmalla omavastuuosuudella. Tässä hankkeessa mukana olevilta edellytetään omarahoitusosuutta, tiedon jakamista toisille sekä rakennustöiden tekemistä.
Kanat, pari lehmää ja perheen yhdeksän jäsentä asuvat suuressa ruokokattoisessa tukulissa. Jos ruo´ot on ladottu taidokkaasti, ne voivat kestää yli kymmenen vuotta. Huipulle asetetaan pohjastaan rikottu ruukku. Muslimit saattavat lisätä sen päälle kuunsirpin, kristityt ristin.
Tukulin lattialla on tulisija, jakkara, seinillä tarvekaluja, eikä juuri muuta. Puinen niskatuki käy tyynystä.
Pikkumajoissa säilytetään maissin tähkiä ja punapippuria. Punapippurilla maustetaan papu- tai vuohenlihakastike, jota syödään lettumaisen, vähän happaman injeran kanssa, ainakin kahdesti päivässä.
Kun keitetään kahvia, savu tihkuu ruokojen kautta ulos, ja tukulin vaiheilla leijuu savu-utua.
Lammas, enset, lehmä
Sirgava Mugoro on niin köyhä, ettei hänellä ole kuin pari tavallista kanaa. Niinpä hän sai Projektilta, kolmasosan hinnalla, tiineen lampaan sillä ehdolla, että antaa sen ensimmäisen naaraskaritsan toiselle köyhälle.
Lammas sai kolme karitsaa, joista vain yksi on naaras. Mugoro ei millään hennoisi luopua siitä. Projektikoordinaattori Tsedeke Erago sanoo, että koetetaan keksiä jotakin.
Sirgava Mugoron unelmana on edetä lampaiden kanssa sellaiseen vaurauteen, että voisi joskus hankkia lehmän ja antaa kolmelle tyttärelleen maitoa.
Zerihun Hailen kuten monen muunkin talon takana puskee tiheässä terhakoita valebanaaneja, ensettejä. Ne näyttävät aivan banaanipuilta, mutta ilman banaaneja. Valebanaanista valmistetaan injeraakin happamampaa, haisevaa, raakaa pannukakkua muistuttavaa ruokaa, jota vieras hädin tuskin pystyy syömään. Mutta etiopialaisille hyvin säilyvä enset merkitsee kallisarvoista ruokaturvaa.
Projekti levittää kyliin ensetin käsittelyä helpottavaa teknologiaa.
Tilalla on myös uusi Borana-lehmä. Etiopiassa on Afrikan suurin karja, ja maantiet näyttävät olevan yhtä paljon karja- kuin kävely- tai autoteitä. Lehmät lypsävät noin litran päivässä, mutta uusi Borana kuusikin litraa. Enimmäkseen maito kirnutaan voiksi ja myydään. Omistajat on opetettu kasvattamaan rehupuita ja -ruohoja, pitämään lehmästään kirjaa ym.
Täysremontti Shrintossa
Kun ajetaan Shrinton kylään, on satanut, ja tien varret välkkyvät pitkinä lammikoina - ojia ei ole. Lammikoista ammennetaan vettä kannuihin tai pestään pyykkiä. Kaltevilla pinnoilla vesi virtaa kohisten ja paksun ruskeana: taas saa maa kyytiä.
Projektilla on mallitila, ja se on kouluttanut malliviljelijöitä neuvomaan naapureilleen vedenjarruttamiskeinoja, maanparannusta, kompostin tekemistä...
Shrinton kylä on kokenut perusteellisen muutoksen. Se näkyy jerrykannuilla lastattujen aasien ja kyläläisten tungoksena kaivon edustalla. Se näkyy lasten ihossa, joka ei ole enää harmaa. Se näkyy uutena kyläkouluna ja uutena terveysasemana ja ihmisten energisyytenä.
Rakennukset ovat kyläläiset itse tehneet, mutta ovet, ikkunat, naulat, laitteet, pulpetit ja kalliin betonin on Projekti lahjoittanut. Se on myös järjestänyt asukkaille koulutusta muun muassa kuivakäymälöiden rakentamisesta, vahingollisista perinteistä, tyttöjen oikeuksista.
"Sadeaikana haimme mutavettä lammikosta parin kilometrin päästä. Kuivana kautena vettä oli haettava 13 kilometrin päästä joesta. Ihmiset olivat väsyneitä ja sairaita, ripulia ja malariaa oli paljon. Jos sairastui pahasti, oli lähdettävä kauas apua saamaan. Nyt meillä on mahdollisuuksia, joita esi-isillämme ei ollut", Aignale Gobebo sanoo.
Vesipumppu toimii sähköllä, joka on vedetty isolta tieltä kylään. Sähköä käyttää myös uusi mylly, jota hallinnoi Shrinton kylän naisista muodostettu osuuskunta. Siellä voi jauhaa maissia, hirssiä ja vehnää. Teff-viljalle, josta injera valmistetaan, maaperä ei ole sovelias.
Kylässä on 450 taloutta. Kaikki paikalla olevat aikuiset vakuuttavat, että he kyllä panevat lapsensa, tyttönsäkin, nyt uuteen omaan kouluun.
Shrinto on muslimikylä. Projektit ovat Suomen Lähetysseuran vuonna 2002 aloittama ja ensi vuonna päättyvä integroitu maaseudun kehittämishanke. Se on kouluttanut yhteensä 250 mallitilallista. Kaikkiaan hyödynsaajia on 16 000. Uskonnosta ei puhuta, mutta toiminnalla edistetään eri uskontokuntien sopua.
"Ihmisten käyttäytymisen muuttaminen on aina vaikeata, samoin se, että he ottavat itse vastuun uudistuksista eivätkä ajattele, että seuraava projekti jatkaa sitten siitä, mihin edellinen päättyy", koordinaattori Erago sanoo.
Hankkeen suomalainen vastaava Timo Ahlberg kertoo, että kun hanke päättyy, kyläyhteisöt jatkavat työtä itsenäisesti saaden apua ja koulutusta Etiopian hallituksen maatalousneuvojilta.
Varat Suomen Lähetysseuran koordinoimaan hankkeeseen tulevat 85-prosenttisesti Suomen valtiolta, loput Lähetysseuralta.